Sindi muutti luokseni 7-vuotiaana vuonna 1992. Sindi oli kaunis blue roan narttu, arvokas leidi, joka käyttäytyi aina korrektisti. Sopeutuminen uuteen kotiin sujui helposti, olihan kotonamme jo odottamassa ikätoverinsa Tiia. Sindillä ja Tiialla oli ikäeroa vain kaksi kuukautta, ja ne olivat viettäneet koko ikänsä yhdessä lukuun ottamatta sitä noin vuoden mittaista aikaa, jonka Tiia oli meillä ennen Sindin tuloa.

Ruusan, Sindin ja Tiian aikakaudella harrastin aktiivisesti hevosia. Koirat olivat mukanani tallilla ja maastoratsastusreissuilla. Hevoset, koirat tai muut eläimet kuten kissat ja kanit eivät järkyttäneet Sindin mielenrauhaa. Sindi suhtautui aina rauhallisesti ja pelottomasti kaikkiin uusiin asioihin, vaikka tutustui moniin vasta kypsällä iällä.

Sindi oli kiertänyt näyttelyissä nuorena tyttönä saavuttaen muotovalion arvon. Veteraani-iässä kävimme jokusessa match showssa, jolloin tajusin Sindin edelleen innostuvan esiintymisestä. Sindin ollessa hieman alle 13-vuotias ilmoitin sen kahteen näyttelyyn, joista se sai luokkavoitot ja hyvät arvostelut. Toisessa näyttelyssä se sijoittui parhaan nartun valinnassa neljänneksi. Ihan kelpo päätös kauneuskilpailu-uralle siis. 🙂

Sindin kanssa harrastelimme agilitya jonkin verran. Treenasimme lähinnä omaksi iloksemme, koska se oli hauskaa. Sindi oppi esteet nopeasti ja suoritti ne rohkeasti. Kilpailuihin emme koskaan osallistuneet paria möllikisaa lukuunottamatta, eikä menestystä varmastikaan olisi ollut odotettavissa. Varmaan aika harva yli 7-vuotiaana harrastuksen aloittanut on kivunnut lajin huipulle.

Sindi piti uimisesta ja maastossa liikkumisesta. Taipumuskokeen Sindi suoritti hyväksytysti vuoden ikäisenä.

Sindi menehtyi salakavalaan suolistokasvaimeen 13,5-vuotiaana. Sairastumiseensa saakka se oli nuorekas ja hyvässä kunnossa.