Kotisivujen kanssa ollaan oltu jännän äärellä. Sivut hakkeroitiin, minkä seurauksena jouduin miettimään sivujen tulevaisuutta. Hakkeroinnin jälkien siivous oli kallista, ja sivut oli tehtävä uudestaan uudelle pohjalle. Tämä sitten tehtiin. Uudet sivut eivät vielä ole ihan kotoisat, mutta vähitellen muokkaamalla saan niistä kenties itseni näköiset.

Loppukesän ja alkusyksyn aikana onkin kertynyt paljon päivitettävää. Koiraharrastukset jatkuivat syyskuulle saakka, ja lisäksi vietimme elokuussa kesälomaa ja syyskuun lopussa pienen syysloman.

Näyttelyissä kävimme tänä vuonna poikkeuksellisen ahkerasti. Clint ja Lunni keräsivät hienon saaliin rusetteja, josta todistusaineistoa yllä. Suurin osa on saatu näyttelyistä, mutta kuvassa ovat myös Lunnin taipumuskoepalkinto sekä Allin ja Clintin ansaitsemat ruusukkeet Ruotsin jälkikokeista. Kuvasta puuttuu yksi sinivalkoinen sertiruusuke.

Kesän suurin yllättäjä näyttelypuolella oli meidän Clint, joka onnistui pärjäämään veteraaniluokissa hyvin. Edellisen päivityksen jälkeen Clint kävi kahdessa näyttelyssä, Luumäellä ja Porvoossa. Molemmista tuli erinomainen SA:lla ja Luumäeltä lisäksi serti ja kolmas veteraaniserti. Näin ollen Clint sai veteraanimuotovalion arvon. Oikea muotovaliotitteli odottaa vielä yhtä sertifikaattia.

Lunni oli mukana Luumäen ja Porvoon näyttelyissä. Kummassakin Lunni voitti junioriluokan SA:lla ja sijoittui parhaan nartun valinnassa toiseksi. Luumäeltä lisäksi varaserti ja kolmas juonioriserti. Lunni valmistui siis juniorimuotovalioksi. Porvoosta Lunni sai ensimmäisen oikean sertinsä, joten Suomen muotovalion tittelin metsästys on alkanut. 🙂

Näyttelykehissä pyörähtelivät myös Lunnin veli Korri (D. Icicle) sekä sisarusten isoäiti Nasu (D. Golden Cone). Luumäellä ja Heinolassa Korri oli erinomainen ja voitti luokkansa. Porvoosta irtosi lisäksi sijoitus PU-luokassa, sillä Korri oli uroksista toiseksi paras. Tuloslistaan kirjattiin junioriserti ja varaserti. Hieno päätös näyttelykaudelle Korrillakin! Nasu piipahti Vesilahdella veteraaniluokassa ollen erinomainen ja sijoittuen luokkansa toiseksi. Viimeinen serti antaa vielä odottaa itseään.

Jäljestämispuolella on riittänyt jännitettävää! Vuosittain elo-syyskuun vaihteessa alkaa mestaruuskilpailujen sarja, joka huipentuu suomenmestaruuskokeeseen syyskuun puolivälin jälkeen. Mestaruuskokeisiin ei niin vain mennä, vaan mukaan valitaan tulosten perusteella. Tänä vuonna meillä oli edustus kolmen eri kennelpiirin piirimestaruuskokeissa. Miko (D. Goldcrest) oli mukana Salpausselän piirissä, Liti (D. Hedgehog) Satakunnan piirissä ja Hoki (D. Hackberry) Uudenmaan piirissä. Aika huimaa!

Liti sijoittui piirimestaruuskokeessa kuudenneksi 41 pisteellä. Miko oli neljäs 46 pisteellä. Hoki taasen otti ja voitti piirimestaruuden 48 pisteellä! Hurjasti onnitteluja vielä kerran! Yllä on kuva Hokista palkintojensa kanssa.

Voiton myötä Hoki pääsi mukaan suomenmestaruuskilpailuun, joka järjestettiin Palvaanjärvellä. Kilpailussa on karsintakoe, jonka parhaat pääsevät seuraavan päivän finaaliin. Hoki on suorittanut viime kaudet niin tasaisesti ja taitavasti, että finaalipaikka olisi voinut olla täysin mahdollinen. Tällä kertaa Hokille sattui kuitenkin työtapaturma, jonka seurauksena katkokulma epäonnistui ahkerasta työskentelystä huolimatta. Tuomittiin hukka, joka olikin sitten Hokin ainoa hukka viimeiseen kahteen vuoteen! Pisteiden menetys oli suuri, joten finaalipaikka jäi tällä kertaa haaveeksi. Tulos VOI2 30p. Jokainen suomenmestaruuskokeessa mukana oleva koirakko on päivän tuloksesta riippumatta lajinsa huipputasolla, ja niin on Hokikin ohjaajineen. Ensi vuonna näytätte sitten närhen munat!

Elokuun alussa Luumäellä oli tavallinen mejä-koe, johon osallistuivat Alli, Liti (D. Hedgehog) ja Hoki (D. Hackberry). Alli teki tapansa mukaan täydellisen jälkityön, mutta jätti makaukset merkkaamatta. Ilman makauksia ei heru pisteitä, tällä kertaa kuitenkin 44p. Hoki teki myös tapansa mukaan täydellisen jälkityön eli paria pilkunviilausta vaille täydet pisteet, 48p. Liti oli myös erinomainen, mutta kuvitteli jäljen päättyvän viimeiselle makaukselle. Tästä palkintosijan pudotus ja tulos Voi2 36p.

Allin kanssa osallistuimme ensimmäistä kertaa VAHI-kokeeseen eli vahingoittuneen hirvieläimen jäljestämiskokeeseen. Päädyimmekin melkoiseen seikkailuun ja käytimme koko sallitun ajan, mutta saimme hyväksytyn tuloksen. Allille kirjattiin siis tulokseksi VAHI1. Yllä olevassa kuvassa Alli kuitenkin harjoittelee aivan toisenlaista asiaa, sorsan noutoa. Iso sinisorsakoiras oli painava kantaa, mutta tuotiin sekä maalta että vedestä.

Miko (D. Goldcrest) on edelleen harrastellut nenän käyttöä myös noseworkissa. Miko osallistui syyskuussa ensimmäistä kertaa kaikkien etsintämuotojen kokeeseen. Tiedossa oli, että tehtävä voi olla vaikea, ja koe olikin tällä kertaa hyvä harjoitus. Tulos 0/8.

Elokuussa vietimme kesälomaa Etelä-Savossa Väärän kämpällä. Nautimme ulkona olosta, puuhailusta pihassa, jälkitreeneistä, maastoilusta, saunomisesta. Koirat viihtyivät ulkona lähes aamusta iltaan. Retkeilimme lähimaastoissa sekä naapurikunnissa Sulkavalla ja Puumalassa. Lisäksi kävimme tutustumassa Etelä-Konneveden kansallispuistoon. Kalajanvuori on korkea kallio kansallispuiston lyhyemmän reitin varrella. Huipulta näkyi kaunis maisema ja reunalta oli vaikuttava pudotus suoraan järveen. Suosittelen.

Tässä kuvassa koirat poseeraavat uuden ystävänsä Gordonin kanssa. Olimme neljän ihmisen ja viiden koiran porukalla syyslomalla Sallassa. Kuva on otettu Savukoskella Kivitunturin maastossa evästauon yhteydessä. Kivitunturin luontopolku oli upea. Siellä oli oikeanlaista tunturin tunnelmaa. Lisäksi oli rauhallista, ja näimme muun muassa maakotkaperheen. Muita reissun aikana tapaamiamme Lapin lintulajeja olivat kuukkeli ja taviokuurna. Muuttolinnut olivat pääasiassa jo lähteneet, tosin Sallan keskustassa näimme västäräkin. Joutsenia oli seudulla vielä paljon joko perhekuntina tai muuttoparvina.

Kävimme myös muissa hienoissa luontokohteissa kuten Sallatunturilla, Riisitunturilla, Korouomassa ja Oulangan kanjonilla. Ei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan, jos haluaa nähdä vaikuttavia luonnonihmeitä. Suomesta löytyy paljon upeita paikkoja.

Alakuvaa varten pysähdyimme hetkeksi Sallatunturin pitkospuille. Sää oli kostea ja sumuinen, mutta suo loisti kauniissa väreissä. Kuvan myötä toivotamme kaikille hyvää syksyn jatkoa! Päivityksiä toki seuraa ja nyt toivottavasti jälleen vähän tiheämmin.

Hoki (D. Hackberry), Alli, Clint ja Liti (D. Hedgehog) kävivät Ruotsissa jäljestyskokeissa. Sisaruskolmikko onnistui saavuttamaan jäljestämisvalion arvon yhdellä koitoksella. Clint-eno korjasi lauantain epäonnistumisen sunnuntaina, joten kaikkien neljän kohdalle saimme asettaa champion-ruusukkeet podiumilla poseeraamista varten. Reissu oli onnistunut muutenkin, sillä matkat sujuivat mutkattomasti, ennustettu myrsky monsuunisateineen peruuntui ja majapaikkakin oli mainio. Alla Clint esittelee sunnuntaina jäljen päästä löytämäänsä sorkkaa. Sorkka taisi olla hiukan elähtänyt, mikäli kuvassakin näkyvästä kärpäsparvesta voi jotakin päätellä…

On meillä kotimaisiakin tuloksia. Miko (D. Goldcrest) oli mukana mejäkokeessa Orimattilassa heinäkuun alussa. Erinomaisen jälkityön tulokseksi tuli hienot 46 pistettä. Kouvolan kokeessa mukana olivat Liti (D. Hedgehog) ja Hoki (D. Hackberry). Litille huimat 48 pistettä ja Hokille vielä huimemmat 50 pistettä! Veljekset olivatkin kokeen kaksi parasta voittajaluokan koiraa 18 koiran joukosta. Jee, onnittelut!

Clint, Lunni ja Lunnin veli Korri (D. Icicle) ovat pyörähtäneet näyttelykehissä. Korrille ensimmäisestä näyttelystään Mäntsälässä tulokseksi erittäin hyvä. Lunni oli samassa näyttelyssä erinomainen ja luokkansa kolmas. Viikkoa aikaisemmin Helsingin kesänäyttelyssä Lunni voitti luokkansa ja oli lopulta neljänneksi paras narttu kera juniorisertin ja varasertin. Clint osallistui samoihin kinkereihin ollen Helsingissä toiseksi paras uros veteraanisertillä ja varasertillä. Mäntsälästä tuli veteraaniurosten luokkavoitto ja veteraaniserti.

Kuvassa pötköttelevä seitsikko täyttää tänään vuoden. Kylläpä aika rientää! Paljon on tapahtunut kuvan ottamisen jälkeen. Lapsukaiset ovat kasvaneet, itsenäistyneet ja oppineet asioita. Nyt ne ovat jo aikuisuuden kynnyksellä. Alli-äippä ja me kaikki muutkin lähetämme onnittelut Suleville, Vilille, Kasperille, Röllille, Perelle, Korrille ja Lunnille!

Koiraharrastusrintamalla on ollut aktiivista, joten tuloksia on kertynyt kolmesta eri lajista kuudelle eri koiralle. Allin pennut ovat jo siinä iässä, että metsälajeihin osallistuminen on mahdollista. Lunni ja velipoikansa Korri (D. Icicle) olivat mukana taipumuskokeessa Elimäellä eilen. Kumpikin suoritti kaikki vaaditut osa-alueet hienosti. Näin olleen molemmille tulokseksi SPA1, eli taipumuskoe meni hyväksytysti läpi. Huippua! Kameralle poseeraaminen oli ilmeistä päätellen päivän tylsin osio.

Mejäkokeissa ovat startanneet Miko (D. Goldcrest), Hoki (D. Hackberry), Liti (D. Hedgehog) sekä Alli. Nämä ovat jo aikas varmoja jäljestäjiä, joten tulokseksi onkin saatu pelkkiä ykkösiä. Mikolle toukokuun lopussa Luumäeltä 44 pistettä. Hokille tänään Elimäen kokeesta 49 pistettä (vau, onnittelut!). Litille Tirvalta toukokuun lopussa 46 pistettä. Alli sai Ruokolahden juhannuskokeesta 41 pistettä. Aika taitavaa porukkaa!

Yksi näyttelytuloskin on saatu, kun Lunni pyörähti Loviisan näyttelyssä toukokuun loppupuolella. Tulokseksi erinomainen ja luokkavoitto.

Olemme me ehtineet lomailemaankin. Kesäkuun alussa vietimme viikon Väärän kämpällä ja rentouduimme kuka milläkin tavalla. Sirri kaivoi itselleen hiekkaan kuopan, jossa oli mukavan vilpoisaa ottaa nokosia. Clint istui veneessä ja odotti soutelua. Alli lotrasi järvessä. Lunni leikki aamusta iltaan pallojensa ja käpyjensä kanssa. Itse luin kirjaa, kuvasin ötököitä ja nautiskelin luonnosta ympärillä. Kyllä me toki vähän treenattiin ja retkeiltiinkin.

Tänään tulee tasan 25 vuotta siitä, kun ensimmäinen Delichon-pentue näki maailman. Joy (Breeze Joy Joy) synnytti 5 pentua 14.5.2001. Pentujen isä oli Hector (Breeze Air Mail). Tutuista linjoista oli hyvä jatkaa kasvatustyötä, ja tässäpä sitä vieläkin ollaan. 25 vuodessa olen saanut aikaiseksi 9 pentuetta.

Kun katson kasvattieni tuloksia, voin olla tyytyväinen. Tulokset riittäisivät helposti esimerkiksi ansiokkaasta kasvatustyöstä myönnettävän Vuolasvirtapalkinnon anomiseen, mutta yksi tärkeä kriteeri ei täyty. Pentueita pitäisi teettää huomattavasti tiuhempaan tahtiin, vähintään kymmenen pentuetta 10 vuodessa. Itse en ole päässyt kymmeneen pentueeseen edes yli 20 vuodessa! Tämä on kuitenkin itselleni juuri sopiva tahti ja samalla tavalla jatketaan, mikäli onni on jatkossakin myötä.

Pentujen hyvistä tuloksista saan kiittää tietysti kasvattien omistajia, jotka ovat innokkaasti puuhailleet koiriensa kanssa, pitäneet koiristaan hyvää huolta ja osallistuneet ahkerasti myös terveystutkimuksiin. Kiitos teille kaikille!

Uusien tuloksien metsästys on tälle kaudelle alkanut. Pikku-Lunni aloitti näyttelyuransa vappuna Lahdessa ja jatkoi sitä viikkoa myöhemmin Korialla. Lahdesta tuloksena erinomainen kivalla arvostelulla ja Korialta ERI1 SA PN4 sekä junioriserti ja jun VSP. Kuvassa Lunni rusettiensa kanssa. Pitihän nuo aarteet ikuistaa. Vappunäyttelyssä esiintyi myös Clint, ensimmäistä kertaa veteraaniluokassa, saaden erinomaisen.

Mejämetsä kutsui meitä heti vapun jälkeen. Luumäellä jäljesti Alli, joka teki erinomaisen suorituksen, jos unohdetaan pisteiden kannalta tärkeät yksityiskohdat, makaukset. Tuloksena kuitenkin 41 pistettä. Samassa kokeessa olivat mukana Allin veljet Hoki (D. Hackberry) ja Liti (D. Hedgehog). Eivätpä olleet poikienkaan taidot ruostuneet talven aikana. Hokille ykkönen 42 pisteellä. Liti onnistui lähes täydellisesti ja sai hurjat 49 pistettä. Onnittelut!

Viikko sitten kävimme päiväretkellä Helvetinjärven kansallispuistossa. Eväät syötiin komeissa maisemissa, kuten kuvasta näkyy. Luonnossa tapahtuu nyt paljon, ja katseltavaa sekä kuunneltavaa riittää. Lintuja muuttaa ahkerasti, ja matelijat ovat mönkineet koloistaan. Tapasimme Espoossa komian konnan, joka poseerasi kameralle kauniisti.

Kokeita ja näyttelyitä odotellessa! Aikainen kevät toi harvinaisen hyvät mahdollisuudet jälkiharjoituksiin ja muihin touhuihin. Kohta mekin päästään tositoimiin. Clintin velipoika Miko (D. Goldcrest) ahkeroi jo talven ja kevään aikana osallistumalla kolmeen nosework-kokeeseen mainioin tuloksin. Lisäksi Miko aloitti jäljestyskauden muutama päivä sitten VAHI-kokeessa, ykkösen edestä jälleen. Onnittelut!

Kävimme sateisena pääsiäismaanantaina tutustumassa Puurijärvi-Isosuon kansallispuistoon. Puisto oli hiljainen, ei juuri ihmisiä, ei vielä lintuja. Suo on aina kaunis, kaikkina vuodenaikoina.

Talviloma on takana. Ja niin taitaa olla kohta koko talvikin. Vietimme toissa viikon Väärän kämpällä, jossa alkuviikko oli vielä kovasti luminen, mutta loppuviikko varsin keväinen. Lumi hupeni silmissä ja jää sohjoontui. Nautimme ulkoilusta ja auringosta. Retkeilyn lomassa Sirri piti huolen, ettei eväsreppu unohtunut tai päässyt jotenkin muuten katoamaan…

Perinteiset leikkikuvat jäivät tänä vuonna muutamaan otokseen. Alla kuitenkin yksi, jossa Lunni hyökkää mukaan Clintin ja Allin kisailuun. Kolmikon temmellyksissä Clint joutuu usein taistelemaan kahta mustaa hampain varustettua salamaa vastaan. Onneksi se on niin iso, että tytöt eivät saa sitä nitistettyä.

Metsänpohja on jo monin paikoin riittävän sula jäljestämiseen. Viikonloppuna Lunni muistutteli mieleen lyhyen pätkän laahausjälkeä. Ensi viikonloppuna kenties jatketaan. Lunnin velipojat ovat lähes kaikki käyneet siistityttämässä kuontalonsa kertaalleen. Pölyinen kevätkausi on huomattavasti helpompi, kun turkki on hallinnassa.

Helmikuu on ollut kaunis Etelä-Suomessakin. Lunta ja pakkasta, kimaltelevia puita ja puhtautta. Meidän elämämme on rauhallista näin keskitalven aikaan. Retkeilyä ei toki mikään voita pakkaskelilläkään, sillä kylmään on helppo varustautua, ja liike pitää lämpimänä. Evästauot on pidettävä kovilla pakkasilla lyhyinä, mutta täytyyhän sitä mukana olla edes pientä mahantäytettä. Ja termarissa sisältöä. Koirille omat herkut totta kai. Alakuvassa näkyy kirjava sakki takkeja koirien odottaessa omia suupalojaan. Mukana pakkasretkellä oli oman lauman lisäksi sukulaismummo Hali (D. Flying Eagle) ja sukulaispoika Pere (D. Indigo Sky).

Talvi kurittaa luonnoneläimiä. Kylmässä pitäisi löytää riittävästi ruokaa pysyäkseen lämpimänä. Heikossa kunnossa oleville yksilöille sairastuminen ja menehtyminen on iso riski. Huonosti oli käynyt kauriille, jonka Clint löysi pellolta. Jäljen päässä odotti hiukan isompi sorkka tällä kertaa.

Piristäviä nämä kirpeät pakkaskelit. Lunta on juuri sopiva määrä täällä meidän suunnalla. Metsissä pääsee liikkumaan kaikkialla, suot kantavat melko hyvin ja pellot ovat kuivia mutakuorrutuksen sijaan. Koirien turkit pysyvät puhtaina ja raikkaina.

Joulun vietimme Väärän Kämpällä. Jouluaattona teimme retken Julunkivelle, joka on yksi Suomen suurimmista siirtolohkareista. Kivelle kuljetaan peikkometsän läpi kiemurtelevaa polkua pitkin. Lohkareella on korkeutta 12,5 metriä ja ympärysmittaa 60 metriä. Järkäleen kulmasta on irronnut pala, jonka päälle on muodostunut mainio suojaisa nuotiopaikka. Siinä on tullut käristettyä monet makkarat, mutta tällä kertaa nautimme vain kevyemmät eväät.

Tapaninpäivänä teimme retken toiselle läheiselle suojelualueelle. Lumi oli sulanut, mutta suon reunat olivat jäässä ja siten sopivia kulkureittejä. Maasto oli kaunista ja kirkas sää sai värit loistamaan. Clint malttoi hetken poseerata mättähällä.

Joulukuussa saimme kaksi raportoitavaa tulostakin, kun Clintin veli ja sisko ahkeroivat, toinen jäljestämisessä ja toinen näyttelyssä. Miko (D. Goldcrest) teki uuden aluevaltauksen osallistuessaan VAHI-kokeeseen joulukuun viimeisenä viikonloppuna. Debyytti sujui hyvin, joten tuloksena VAHI1 eli hyväksytty. Upeaa, onnittelut! Nasu (D. Golden Cone) puolestaan pyörähti pitkän tauon jälkeen näyttelykehässä Akaassa joulukuun puolivälissä. Nasun ensiesiintyminen veteraaniluokassa toi tuloksen ERI/2 SA. Hieno tulos, onnittelut!

Allin vauhdikkaan kuvan myötä haluamme lähettää joulutervehdyksen kaikille ystävillemme ja tuttavillemme. Lisäksi toivotamme onnea ja lukuisia iloisia päiviä tulevalle vuodelle!

Kuluvan vuoden loppupuoliskolla on vietetty synttäreitä. Keke, Hali ja Sirri täyttivät 12 vuotta syyskuun alussa. Lokakuussa Putte, Liti, Hoki ja Alli juhlivat nelivuotissyntymäpäiviään. Wille, Paavo, Nuutti, Taavi, Miko, Käpy, Nasu ja Clint puolestaan saavuttivat kahdeksan vuoden rajapyykin ja seniori-iän marraskuun lopussa. Tuorein katraamme Vili, Sulevi, Rölli, Kasper, Pere, Korri ja Lunni täyttävät tänään jouluaattona viisi kuukautta. Onnittelut kaikille sankareille!

Todellakin – talvea odotellessa! Pidän syksystä, mutta tänä vuonna tuota mutaa tuntuu riittävän. Pakkaspäivät ovat erittäin tervetulleita! Syksyn aikana olemme retkeilleet eri puolilla Uuttamaata. Lunni on kasvanut ja voimistunut, joten harvoin enää tulee vastaan maastoa, jossa se tarvitsee apua. Sellaisiinkin olemme ajautuneet, kuten alla olevasta kuvasta näkyy. Onneksi Lunni tietää rajansa ja osaa odottaa pelastusta. Ylhäällä oleva ryhmäkuva on otettu Inkoon maisemissa.

Olemme saaneet kivasti viestejä ja kuulumisia Lunnin veljiltä. Reippaita poikia vaikuttavat olevan. Arkielämän opettelu on pääroolissa, mutta osa on jo harjoitellut jälkitouhuja ja erätaitoja. Lunnikin on hiukan treenaillut, ja jäljestämisen makuun on kivasti päästy. Melkoisen puuhakasta ja purevaista sakkia vaikuttaa olevan koko porukka, mutta niin kai pentujen kuuluukin. Alla tänään Hyvinkään seudulla otettu kuva, jossa poseeraavat sukupuun vanhimmat rouvat eli Hali (D. Flying Eagle) ja Sirri. Mummelit ovat 12 vuotta täyttäneitä, ja ovat oikein mainioita opettajia pienille riiviöille.