26.10.2023 Uusi Jva ja lomatunnelmien muistelua

Syksyn pimenevinä iltoina on mukava muistella kesän tapahtumia. Koiraharrastelut hiljenevät talven lähestyessä, joten viikonlopuille jää enemmän aikaa retkeilyyn ja muuhun fiilistelyyn koirien kanssa. Edellisen päivityksen jälkeen on kuitenkin vielä tapahtunut koe- ja näyttelyrintamalla. Ennen kaikkea, meillä on nyt uusi jäljestämisvalio! Hoki (D. Hackberry) onnistui tekemään ”mummit” ja lunasti itselleen Suomen jäljestämisvalion arvon viidellä kokeella. Viides koekäynti ja kolmas voittajaluokan ykköstulos tuli Luumäen kokeesta lokakuun alussa. Eikä edes rimaa hipoen, vaan hienolla tuloksella, 46 pisteellä. Upea nenä ja motivaatio sen käyttöön nuorella miehellä! Onnittelut!!

Luumäellä jäljestivät myös Keke (D. Forest Ranger), joka kokeneen varmuudella teki 45 pisteen tuloksen, sekä Clint, jolla oli epäonnea metsästysbeaglen jalanjäljillä kahden hukan verran. Clintin tulos 28 pistettä.

Näyttelyssä pyörähdettiin Clintin ja Allin kanssa Hämeenlinnassa lokakuun toisena viikonloppuna. Molemmat olivat erinomaisia kera hyvien arvosteluiden. Allille lisäksi luokkavoitto SA:lla.

Tänä kesänä me lomailimme Väärän kämpän lisäksi tunturissa. Vanhukset Jukkis ja Sirri jäivät hoitopaikkaan lepäilemään, sillä reissu olisi ollut niille liian raskas. Me Clintin ja Allin kanssa sekä kolmen ihmisystävämme kera lähdimme vaeltamaan käsivarren suurtuntureille. Maisemat olivat hulppeita, ja mieli lepäsi kropan joutuessa koville hyvällä tavalla. Arkinen stressi karisi harteilta jo ensimmäisenä vaelluspäivänä Haltin kivikkoisilla rinteillä. Ajoittain on kyllä hyvä päästä paikkaan, jossa päivän työläimmät päätökset liittyvät esimerkiksi siihen, mikä ruoka ja jälkkäri valitaan tälle päivälle niistä muutamasta vaihtoehdosta, jotka ylipäätään mukana ovat. Tai, mistä kohdin reitillä oleva joki on paras ylittää, mikä onkin toisinaan tärkeä suunnitella oikein, mikäli haluaa pysyä kuivana. Lohkareinen maasto kuritti koirien tassuja, joten tossut olivat käytössä joka päivä.

Kaikkein ylimmässä kuvassa olemme Clintin ja Allin kanssa Meekonvaaran (1017m) huipulla. Nousu oli kivikkoinen, mutta upea pahtoineen ja lampineen. Näimme kiirunoita, kivitaskuja ja piekanan. Huipulta laskeutuessa pääsimme ihailemaan mm. Suomen Niagaraksikin kutsuttua vesiputousta Pitsusköngästä lintuperspektiivistä. Toisessa kuvassa olemme Urtaslaaksossa lähestymässä legendaarista Urtashotellia. Clint saavutti kohteen ensimmäisenä, kuten kuvasta näkyy. Taustalla Urtaspahta. Laaksossa oli lampia, joiden reunamilla mm. sinirintoja ja keltavästäräkkejä. Tunturikihuja näkyi joka päivä, joten myyräkanta oli runsas. Tapasimme myös toisen myyristä pitävän otuksen, kärpän (alin kuva).

Kolmannessa kuvassa koirat ovat teltassa lepäilemässä. Clint on jo tottunut vaeltaja, mutta Alli oli ekakertalainen. Silti se oli karuissa telttaolosuhteissa kuin kotonaan. Erinomainen vaelluskoira sekin!