4.8.2021 Virtahevosta jäljestämisvalioksi

Kesä on hujahtanut vauhdilla jälleen kerran. Meillä on kuitenkin jäljellä vielä kolme kesälomaviikkoa, jotka alkavat pian. Mukavaa! Tänä vuonna pääsemme nauttimaan tunturimaisemista, sillä lähdemme Clintin kanssa vaellukselle Kaldoaivin erämaahan. Vanhemmat koirat jäävät reissusta pois, koska edessä on melko rankka taival. Ruokien kantamista ja taapertamista on tiedossa poluttomassa maastossa kymmenen päivän ajan. Silloin olemmekin sitten tavoittamattomissa; kännykkä on kiinni ja väline sähköpostin katsomiseen kotona. Eli älkäätten hämmästykö, jos yritätte juuri silloin tavoitella onnistumatta. Elo-syyskuun vaihteessa palaamme jälleen sivistyksen pariin.

Lämpöä on riittänyt tänä kesänä. Monet koirien suosimat vilvoittelupaikat ovat kuivahtaneet. Vakiomaastossamme on metsäisen reitin varrella suo, jossa yleensä aina riittää vettä jäähdyttelyyn ja juomiseen. Kuitenkin tänä vuonna suotkin ovat kuivuneet. Clint on saanut lisänimen virtahepo, koska se on sitkeästi yrittänyt löytää viilennystä eräästä suonsilmäkkeestä, jossa vesi on viipyillyt pisimpään. Vesi… tai ehkäpä tarkemmin sanottuna lieju. Aika hyvin suonsilmään kaivautuminen on kuitenkin onnistunut, paitsi pitkän hellejakson jälkeen, jolloin mutaa riitti enää vain kylkiin saakka. Alkukesällä samassa lutakossa pääsi kunnolla uimaan, ja hieman myöhemmin seisoskelemaan sentään kaulaa myöden. Kuvissa on tuo kaunis suo virtahepoineen.

Kävipä meille sitten niin, että saimme myös puhdasta vettä niskaan. Puhdasta ja lämmintä. Tapana nimittäin on, että tuoreelle jäljestämisvaliolle ohjaajineen annetaan valiokaste tavalla tai toisella. Clint saavutti viimeisen Suomen jäljestämisvalion arvoon oikeuttavan tuloksen heinäkuun puolivälissä Ruokolahdella (voi 1 47p). Ehdotin, että olisimme voineet Clintin kanssa uida viereisessä järvessä kasteen edestä. Se ei sopinut. Sen sijaan kuvasta näkyy, kuinka meidän kävi… Itse asiassa tuo tuntui oikein mukavalta kuumana kesäpäivänä metsässä hikoilun jälkeen! 🙂

Clint kävi vielä yhdessä kokeessa, viime viikonloppuna Luumäellä. Siellä ei onnistuttu aivan entiseen malliin. Ehkäpä vikaa oli huoltojoukossa tai jossakin muussa, mutta jonkinlainen yllättävä uupumus valtasi koiran ja aiheutti kaksi herpaantumista, joiden seurauksena tulokseksi jäi 29 pistettä. Velipoika Miko (D. Goldcrest) on käynyt edellisen päivityksen jälkeen yhdessä kokeessa, jossa saavutti heinäkuun alun hellekelissä hienon ykköstuloksen 47 pisteellä!

Vanhemmat konkaripojat Keke (D. Forest Ranger) ja Eci (D. Earthquake) ovat kumpainenkin jäljestäneet ykköstuloksia. Kekelle Kouvolasta 41 pistettä ja Luumäeltä upeasti 47 pistettä. Ecille Luumäeltä 42 pistettä. Kyllä kasvattajatätiä nyt hemmotellaan, kun kasvatit saavuttavat hienoja tuloksia kerta toisensa jälkeen!