Unna

Pohj & Fi & Se & No Jva
Fi Mva
Delichon Cirrus
blue roan narttu
s. 14.11.2006

  • Lonkat: B/B
  • Silmät: Lievä distichiasis (2 ripseä)
  • Kyynärnivelet: 0/0
  • Polvet: 0/0
  • prcd-PRA clear
  • FN normal

  • MEJÄ: POHJ & FI & SE & NO JVA
    AVO1 49p, VOI1 49p.
  • Taipumuskoe: SPA1
  • Näyttelyt: FI MVA, paras tulos ROP

Unna syntyi yhdeksän pennun pentueeseen, jonka Myy-äiti kunniakkaasti hoiti. Unna oli pentueen suurin tyttö, Mastodontiksi ja Matamiksikin kutsuttu, joka kutakuinkin vain söi ja nukkui ensimmäiset viisi viikkoa. Unna valikoitui omakseni viiden nartun joukosta lopulta vasta pentutestin perusteella. Testissä se yhtäkkiä heräsi ja näytti todellisen minänsä. Nimi Unna tulee Aku Ankasta, Una nimisestä vahvasta luola-ankkatytöstä. Muistin nimen hieman väärin…

 

Unnasta kehittyi miellyttävä ja helppo jäsen laumaamme, ja lisäksi mitä mahtavin äitikoira. Unna teki kolmet pennut, koska tavoitteeni oli saada itselleni tyttöpuolinen suvunjatkaja Unnan jälkikasvusta. Vasta kolmannella kerralla tavoite onnistui, kun Sirrin pesue syntyi. Ensimmäisestä pentueesta laumaamme jäi tosin urospentu, Jukkis, mutta se onkin sitten ihan toinen tarina. Perheeseen jäi sijoituskoiraksi myös Jukkiksen sisko Ruuti, mutta Ruutin äitiyshaaveet kariutuivat kyynärnivelien kasvuhäiriön takia.

 

Virallisista lajeista Unna on harrastanut mejää ja näyttelyitä, ollen nyt tosin jo eläkkeellä. Valionarvo on saavutettu molemmista lajeista. Taipumuskokeen Unna suoritti nuorena ilman ongelmia.

 

Uiminen on Unnan lempipuuhaa, samoin kaikenlaisissa vesissä lotraaminen, kesällä ja talvella. Onneksi Unnan turkki on liukas ja vettähylkivä, se ei kastu heti läpi, vaan iho saattaa olla aivan kuiva ja lämmin, vaikka jääpuikot kolisevat karvanpäässä pakkaskelillä. Kutsun Unnan turkkia myös itsestäänpuhdistuvaksi. Metsä- ja peltolenkkien jälkeen turkin hoidoksi riittää vesisuihkutus, jotta kura ja hiekka irtoavat turkista. Tikut, havut ja takiaiset irtoavat sitten itsestään turkin kuivuessa, eikä takkujakaan juuri ilmesty.

 

Jokaviikkoisiin harrastuksiin kuuluvat retkeily ja maastossa liikkuminen, ne sujuvat edelleen kuin nuorelta tytöltä. Lapinvaelluksille Unna ei enää pääse mukaan. Vaellusasioissa Unna on tosin melkoinen konkari oltuaan neljällä reissulla mukana. Laavussa nukkuminen, reppujen kantaminen, jokien ylittäminen ja tossujen pitäminen tunturikivikossa sujuvat leikiten.

 

Yksi yhteinen harrastus meillä on Unnan kanssa edelleen – linnut. Minä mielelläni kuuntelen lintuja, katselen niitä kiikarilla ja kuvaan myös kameralla. Unnakin katselee ja kuuntelee lintuja, mutta pääasiassa se kyllä käyttää nenäänsä. Lintujen läsnäollessa vauhtia löytyy vanhasta muoristakin, häntä pyörii ympyrää ja maasto tulee tarkastettua jokaista pusikkoa myöden. Lintuharrastus aiheuttikin aikanaan pieniä haasteita mejäpuolella, jossa kyseiset puuhat ovat lähinnä haitaksi. Mejätuloslista ei siis ihan anna oikeutta Unnan jäljestystaidoille. Lintuja kun on vähän joka puolella.