Ruuti syntyi Unnan ensimmäiseen pentueeseen yhden siskon ja viiden veljen kanssa. Selvää oli alusta asti, että toinen tytöistä muuttaa sijoituskoiraksi isoäitinsä Myyn perheeseen. Tytöt olivat molemmat hyvin samanoloisia, kivoja pentuja, joten valinta ei ollut helppo.

Ruutista kasvoi ja kehittyi mitä herttaisin ja mukavin pieni koira. Kasvaminen olisi tosin voinut jatkua hieman pidempään, sillä kokonsa puolesta Ruutia voisi luonnehtia todelliseksi minicockeriksi. Nimi kuvaa Ruutin luonnetta varsin hyvin. Hellyyttävän kuoren alta löytyy tarvittaessa varsinainen ruutitynnyri ainakin silloin kun tulee vimma leikkiä Jukkis-veljen kanssa tai jos rusakko tai muu riistaeläimeksi sopiva säntää nenän edestä karkuun. Ruutin ollessa nuori emäntänsä totesikin, että taitaa antaa seuraavalle koiralleen nimeksi Rauha…

Ruutin sijoitussopimus raukesi jo reilun vuoden iässä kyynärnivelissä todetun kasvuhäiriön vuoksi. Ruuti on siis viettänyt aktiivista perhekoiran elämää ilman pentuhaaveita. Sääli sinänsä, sillä Ruuti olisi varmasti ollut hyvä ja huolehtiva emo.

Ruuti piti tekemisestä ja on nopea oppimaan. Ruutin osaamien temppujen määrä olikin varsin kattava. Ruuti opetteli uusia temppuja säännöllisesti tehdessään töitä emäntänsä kanssa valokuvauksen parissa. Kuinka moni cockeri pystyy istumaan rennosti kameran edessä piparinippu suussaan tai herkkupala nenänsä päällä ja näyttämään vielä siltä, että homma on ihan helppo? Ruuti kyllä pystyi.

Virallisista lajeista Ruuti harrasti erityisesti tokoa. Tokokokeissa Ruuti starttasi jokusen kerran ja saavutti avoimen luokan ykköstuloksen. Kypsemmällä iällä Ruuti tutustui myös rally-tokoiluun. Näyttelyssä Ruuti esiintyi kerran junioriluokassa.

Taipumuskokeessa Ruuti kävi reilun vuoden iässä suorittaen kokeen hyväksytysti läpi kertaheitolla. Uiminen ja metsässä liikkuminen sujuivat ongelmitta, samoin jäljestäminen. Uiminen olikin Ruutin intohimo, ja veteen se hyppäsi minkälaiselta rannalta tahansa. Mejä-kokeisiin Ruuti osallistui kolmesti saaden jokaisella kerralla tuloksen.

Ruuti osallistui MH-kuvaukseen ja luonnetestiin. Luonnetestin arvio hermorakenteesta oli ”tasapainoinen”, joka kuvastaa Ruutia mielestäni hyvin. Petotestiin Ruuti osallistui seitsemänvuotiaana. Ihmisiin Ruuti luottaa kuin kallioon, mutta karhuun ja suteen ei. Testissä Ruuti osoitti selvästi haluavansa poistua paikalta pedon ollessa näköpiirissä.

Ruuti oli paljon läsnä arkielämässämme yhteisten ulkoilujen, mökkeilyjen, kyläilyiden sun muiden merkeissä. Laumassamme Ruuti oli kuin kotonaan ja liittyikin joukkoomme joksikin aikaa aina aika ajoin.

Ruutille tuli vanhoilla päivillään terveysmurheita mm. silmien kanssa, ja kyynärnivelen nivelrikko alkoi vähitellen vaivaamaan. Kiimahäiriön aiheuttama kohtutulehdus oli lopulta liian iso kynnys ylitettäväksi. Ruuti eli pitkän ja onnellisen elämän.