Saana syntyi Joyn ensimmäiseen pentueeseen. Yhdistelmästä odotetut värit olivat mustankirjavia, mutta kuinka ollakaan, pentueen molemmat pennut, sekä uros että narttu, olivat orange roaneja. Pentua ei minulle pitänyt tulla laisinkaan, olihan värikin minun makuuni aivan väärä. Jotenkin ihastuin pentuun kuitenkin, ja niinhän se lopulta muutti laumaani sijoituskoiraksi.

Nimen keksiminen Saanalle olikin työn ja tuskan takana. Vielä 9-viikkoisena pentu oli ilman kutsumanimeä. Viimein ystäväni ehdotti tunturin nimeä vaellusreissua suunnitellessamme. Valitsin nimen ja päätin, että Saanan kanssa on sitten käytävä Saana-tunturilla. Ja niinhän me sitten kävimmekin. Saana oli kuusivuotias, kun teimme kahdestaan vaellusreissun Saanalta Haltin yli Norjan Guolasjärvelle. Saana oli mukana neljällä muullakin tunturivaellusreissulla.

Saana oli melko kookas ja vahvaluonteinen narttu. Turkki oli niukka ja helppohoitoinen, mutta ei millään muotoa riittävä näyttelyharrastusta ajatellen. Saana steriloitiin 10-vuotiaana, jonka seurauksena turkista tulikin sitten enemmän hoitoa vaativa ja melkoisen pehmeä höttö. Saana kävi kerran näyttelyssä nuorten luokassa.

Saana oli nuorena lupaava ja myöhemmin osaava jäljestäjä, mutta se ei koskaan onnistunut kokeissa. Saanan parhaaksi koetulokseksi jäi yksi avoimen luokan ykkönen, hyvillä pisteillä kylläkin. Taipumuskokeen Saana joutui uusimaan kerran, sillä ensimmäisellä kerralla se yllätti ja jätti ottamatta riistapukin suuhunsa vesityössä. Tämä sitten harjoiteltiin kuntoon seuraavaa taipparia varten.

Saanalla oli yksi pentue Breeze kennelin nimissä. Saana suoritti äitiyslomansa mallikelpoisesti ja hoiti nelikkonsa hyvin. Isompien pentujen kanssa Saana osasi olla tarvittaessa melko tiukka ja olikin hyvä pentujen kouluttaja.

Jouduin luopumaan Saanasta sen ollessa 12,5-vuotias. Saana sai lyhyessä ajassa useita pitkäkestoisia epileptisiä kohtauksia, joiden tausta jäi epävarmaksi. Kyseessä saattoi olla mahdollisesti kasvainsairaus tai jokin muu hermostollinen sairaus.