Fin Mva
Breeze Tir-Lit-Tan
blue roan narttu
14.8.1985-29.10.1997

Tiia muutti meille Ruusan seuraksi kuusivuotiaana vuonna 1991. Seuraavana vuonna Ruusan menehdyttyä Tiia sai kaverikseen vanhan ystävänsä Sindin. Sindillä ja Tiialla oli vain kahden kuukauden ikäero, ja ne olivatkin kasvaneet ja eläneet koko elämänsä yhdessä.

 

Tiia oli todellinen persoona, omalaatuisensa tapaus, jollaista en ole toista tavannut. Luonteeltaan Tiia oli kiltti, harmiton ja hiljainen. Se viihtyi mielellään omissa oloissaan ja puuhissaan. Se ei ollut erityisen seurallinen, mutta nautti oman laumansa läsnäolosta ja sylissä makoilusta.

 

Vieraista Tiia ei erikoisemmin kiinnostunut. Sen sijaan se kyllä oli kiinnostunut vieraiden kengistä, joita se kuljetteli ympäri asuntoa ja piilotteli omiin lempipaikkoihinsa. Useita kertoja saimme rauhoitella kyläilijöitä, jotka huomasivat kenkänsä kulkevan kahvipöydän ohitse koiran suussa. Kotiväen rutiineihin kuului asunnon kiertäminen kenkien etsimisen merkeissä aina ennen uloslähtöä. Tiiaa miellyttävät paikat olivat toki tiedossa, ja kadonneet kengät löytyivät nopeasti. Joissakin paikoissa, kuten koirien petipaikalla, saattoi olla kerrallaan läjäpäin kenkiä, joukossa myös esimerkiksi laskettelumono tai ratsastuskypärä. Koirat nukkuivat sitten kasan päälimmäisinä.

 

Varsinainen harrastuskoira Tiia ei ollut. Sitä ei kiinnostanut temppujen tekeminen tai harjoittelu. Tiia oli tietysti mukana kaikkialla ja pääsi kokeilemaan milloin mitäkin. Tiia antoi itsestään helposti yksinkertaisen kuvan, mutta tyhmä se ei ollut. Se saattoi tehdä asioita, jotka oli oppinut muita koiria katselemalla, mikäli asiat olivat sen mielestä kiinnostavia. Mutta se teki ne vasta sitten kuin pyysin. Antaessani Tiialle käskyn, jota en edes tiennyt sen osaavan, se yllätyksekseni saattoi toimia kuin vanha tekijä.

 

Näyttelyistä Tiia ei pitänyt, vaan kehässä esiintyminen oli sille pakkopullaa. Muotovalion arvoon oikeuttavat sertinsä Tiia oli kuitenkin nuorena keräillyt. Viimeinen serti tuli kuulemma sadesäällä, jolloin tuomari oli laittanut vaisun esiintymisen märän kelin piikkiin. 10-vuotiaana käytiin vielä kerran näyttelyssä kokeilemassa, josko siellä sittenkin olisi kivaa. Muuten hyvään arvosteluun tuli maininta, että koira näyttää siltä kuin olisi mielummin jossain muualla…

 

Uiminen oli asia, josta Tiia piti, erityisesti kuumilla kesäkeleillä. Taipumuskokeen Tiia suoritti hyväksytysti vuoden ikäisenä.

 

Tiiasta jouduin luopumaan sen ollessa 12-vuotias. Ärhäkkä maitorauhaskasvain kasvoi pienestä herneestä nyrkin kokoiseksi parissa kuukaudessa.