11.6.2019 Aurinkoista lomaa!

 

Me olemme lomalla! Vain viikon ajan tässä vaiheessa, mutta lomaa se on sekin. Täällä Väärän kämpällä on täydellisen kesäistä. On aurinkoa ja lämpöä – ja hyttysiä. Hyttysiä ja mäkäräisiä on paljon. Siis todella paljon. Onneksi tuulee!

 

 

Viimeisen kuukauden aikana Delichon-perheen jäsenet ovat ahkerasti osallistuneet monenlaisiin rientoihin eri puolella Suomea ja Suomen rajojen ulkopuolellakin. Näyttelyissä ovat pyörähtäneet Clint, Nuutti (Delichon Goshawk) ja Miko (Delichon Goldcrest). Clint kävi Rautjärvellä ja oli jälleen erittäin hyvä. Nuutti pisti paremmaksi ja sai Rovaniemen näyttelystä erinomaisen. Miko taasen esiintyi Tallinnassa saaden erinomaisen SA:lla. Hyvä pojat!

 

Helatorstain taipumuskokeeseen osallistui kolme sisarusta, jotka poseeraavat yllä olevassa kuvassa koitoksen jälkeen. Clint ja Nasu läpäisivät kokeen, mutta Käpy joutuu näyttämään taitonsa uudestaan. Haku ei ottanut onnistuakseen tällä kertaa, vaikka kaikki muu sujui paremmin kuin hyvin.

 

 

Miko aloitti mejäkoeuransa helatorstaina ja jatkoi sitä viime viikonloppuna. On tainnut poika tulla sukuunsa. Molemmista kokeista tuloksena avoimen luokan ykköstulos. Ensimmäisessä kokeessa pisteitä kertyi 40 ja toisessa huimat 48! Onnittelut Mikolle ja ohjaajalle, kasvattajatäti on teistä ylpeä!

 

Mejässä on tietysti startannut myös tuttu sakki: Sirri, Jukkis, Briio (Delichon Drizzle) ja Keke (Delichon Forest Ranger). Sirrille Virolahdelta 47 p. ja Jukkikselle Ruokolahdelta 44p. Briio onnistui Rengon riistarikkaissa maastoissa 45 pisteen edestä, kalasti Virolahdelta 25 pistettä ja venyi Tammelassa 47 pisteen suoritukseen. Keke taasen jätti vuoden ensimmäisen kokeen hankaluudet taakseen ja nappasi Virolahdelta 46 pistettä sekä Tirvalta 39p. Tämä porukka alkaa jo olla sen verran kokenutta, että siltä voi jo kohtalaisen tasaista hyvää suoritustasoa odottaakin. Tosin mejä on siitä mielenkiintoinen laji, että koskaan ei tiedä, mitä metsässä tulee vastaan. Muuttujia on monia eikä kaikki ole aina yksin koirasta kiinni.

 

 

Kesä ja harrastukset jatkuvat. Koirille tärkeintä on päästä puuhastelemaan omien ihmistensä kanssa eikä sillä ole merkitystä, onko kyseessä jokin virallinen harrastuslaji vai jotain ihan muuta. Yllä olevassa kuvassa Jukkis ja Clint etsivät pihalle kadonnutta aarretta. Hauskaa oli sekä piilottajalla että etsijöillä. Nautitaan kesästä!

9.5.2019 Harrastelua ja ulkoilua

 

Viimeisen parin viikon aikana on tullut koiraharrastettua enemmän kuin pitkään aikaan. Ja tästä se taas jatkuu enemmän tai vähemmän aktiivisesti syksyyn saakka. Clintin kanssa kävimme kuun vaihteessa kahdesti näyttelyssä hakemassa molemmilla kerroilla tulokseksi erittäin hyvän. Lisäksi jäljestämiskausi pyörähti meidän osaltamme käyntiin viime viikonloppuna. Sekä Jukkis että Sirri pääsivät verestämään taitojaan Luumäen mejäkokeessa. Jukkis oli vielä hieman talviterässä ja sai tulokseksi Voi1 42p. Sirri sen sijaan oli hyvässä iskussa ja teki lähes täydellisen suorituksen 49 pisteellä. Sukulaisista starttasivat myös Briio (Delichon Drizzle) sekä Keke (Delichon Forest Ranger). Briiolla oli homma oikein hyvin muistissa, tuloksena hieno Voi1 46p. Kekellä oli vaikeuksia lumisella jäljellä, joten se jäi tällä kerralla ilman tulosta (Voi0). Yllä olevassa kuvassa Sirri poseeraa aarteensa kanssa.

 

Harrastusten lomassa olemme ulkoilleet paljon, sekä metsissä että pelloilla, aina kiikari kaulassa, usein eväät mukana. Vuoden lintulista pitenee päivä päivältä. Kevään perhosia pääsee jo ihailemaan, samoin matelijat ja sammakot ovat jo voimissaan. Suomessa on turvallista liikkua melkein missä vain, kun myrkyllisiä tai muuten vaarallisia otuksia on harvassa. Sahalaitaisia luikeroita on tietysti syytä vähän varoa. Alla olevassa kuvassa esiintyvän kyyn tapasimme Väärän kämpän pihalla muutama vuosi sitten. Kaunis!

 

1.4.2019 Aprillia

 

Virallinen huijauspäivä on tänään! Tänään on myös upea aurinkoinen kevätpäivä. Kotipiha on jo lähes sula, ja vakituinen ulkoilumaastommekin on jo lumesta paljas, ainakin peltojen osalta. Leskenlehtiä kukkii jo pientareilla, mutta metsissä on toki vielä lunta. Kiikari on kovassa käytössä muuttolintujen seurannassa. Joka päivä saa jollekin lintuselle hihkaista ”tervetuloa!”. Maan paljastuminen lumen alta merkitsee minulle ja koirilleni myös koekauteen virittymistä. Ensimmäinen ilmoittautuminen mejäkokeeseen on jo lähetetty ja veripurkkivarasto tarkastettu. Kohta pääsee ehkä jo harjoittelemaan.

 

Koiranäyttelykausi on myös hyvää vauhtia alkamassa. Saatamme Clintin kanssa pyörähtää parissa näyttelyssä tässä kevään aikana. Veli Miko (Delichon Goldcrest) ehti jo käväisemään kehässä. Isossa kansainvälisessä näyttelyssä ei menestystä herunut sporttiselle käyttöluokan koiralle, mutta ainakin tulos on valmiina mejä-harrastusta varten. Hieno juttu!

 

Kuvassa poseeraa Eci, Delichon Earthquake. Eci on Unnan keskimmäisen pentueen ainokainen, joka viime viikolla saavutti jo seniori-iän. Onnittelut 7-vuotiaalle! Eci on harrastellut harvakseltaan jäljestämistä ja tavoittelee mejässä avoimen luokan toista ykköstulosta keskimäärin yhden kokeen vuositahdilla. Kiirettä tuloksen saamiselle ei ole, sillä Ecin harrastusura tulee päättymään tuohon kyseiseen ykköseen. Eci ei voi saada näyttelytulosta, joten nykyinen mejäkoesääntö estää kokeisiin osallistumisen avointa luokkaa pidemmälle. Hölmö sääntö, joka pakottaa monen Ecin tavoin lahjakkaan jäljestäjän jättämään mukavan harrastuksen kesken.

 

5.3.2019 Lumileikkejä

 

Tänä vuonna onkin ollut luminen talvi! Lumikengille on ollut pitkästä aikaa käyttöä. Tosin nyt jo kevät kolkuttelee, ja iso osa nietoksista on sulanut ja kovettunut. Myös hankikelit ovat olleet poikkeuksellisen hienot –  ja mitä parhaimmat ulkoiluun. Kulkea on voinut melkein missä vain, sillä sekä koirat että ihmiset ovat päässeet etenemään uppoamatta. Oma laumani vallan villiintyy joka päivä, kun hanki kantaa ja juoksemisesta pääsee nauttimaan.

 

Yllä oleva kuva on tammikuiselta lumikenkäretkeltä. Silloin pehmeää pakkaslunta oli paksu kerros ja koirien oli kuljettava joko selkää myöden hangessa tai kapealla lumikenkäuralla. Siltikin niiden piti aina välillä riehua niin että lumi pöllysi. Usein hepulit johtivat siihen, että Clint sai lumipesun tädiltään Halilta Sirri-äidin kannustaessa vieressä. Kuvan tilanteen ikuisti Halin emäntä Tuula.

1.2.2019 Tutkimustuloksia

 

 

Vajaa viikko sitten pidimme terveystutkimuspäivän, johon osallistui kuusi Sirrin pentua. Tulokset saimme nopeasti, ja ilokseni pääsin toteamaan Mikon, Taavin, Paavon, Nasun, Käpyn ja Clintin olevan terveitä niin lonkka- ja kyynärnivelistään kuin polvistaankin. Miko on ehtinyt tutkituttamaan jo silmänsäkin ja saamaan  niistäkin terveen paperit.

 

On todella upeaa, kun kasvateilla on valveutuneet omistajat, jotka haluavat osallistua terveystutkimuksiin. Koko rodun kannalta on tärkeää, että myös muita kuin jalostuskoiria tutkitaan mahdollisimman kattavasti. Kaikkihan haluavat ostaa itselleen terveen pennun. Sellaisten aikaansaamiseksi kasvattajat kuitenkin tarvitsevat mahdollisimman monen rotua harrastavan apua. Joten suuri kiitos jokaiselle viime sunnuntaina mukana olleelle sekä jo etukäteen teille, jotka vielä myöhemmin tutkimuksissa käytte!

 

Kuvassa erään yllämainitun nuorukaisen tyylikkäät lonkkanivelet. Kyllä noilla kelpaa porskuttaa. 🙂

7.1.2019 Uusi vuosi on alkanut

 

Iloista, värikästä ja ulkoiluntäyteistä alkanutta vuotta kaikille koira- ja ihmiskavereille!

 

Kuvassa siskokset Sirri ja Hali viisi vuotta sitten Petkelsuon pakkaskelissä. Ikää pentusilla oli neljä kuukautta. Palleroiset viilettivät ympäri suolammen jäätä kirjavissa takeissaan – ja hauskaa oli meillä kaikilla!

24.12.2018 Hyvää Joulua!

 

Toivotamme ystäville, sukulaisille, harrastuskavereille ja kaikille tutuille oikein ihanaa joulua ja kaikkea hyvää alkavalle vuodelle!

30.11.2018 Onnea! Sirrin pennut 1 vuotta

Yksivuotissynttärionnittelut koko kahdeksanpäiselle katraalle, joka tupsahti maailmaan vuosi sitten! Sirrin kanssa valvottiin silloin koko yö ja ihasteltiin syntyviä palleroisia. Unna oli kiinnostunut lapsenlapsistaan ja taisi olla halukas auttamaan tytärtään pennunhoidollisissa toimenpiteissä. Jukkis taasen piti hienoista hajurakoa synnytyslaatikkoon ajatellen ilmeisesti, että tämä tapahtuma jos jokin on niitä naisten asioita.

 

Kuluneen vuoden aikana pentuset ovat kasvaneet teini-ikään, saaneet syntymäpainoonsa lisäystä noin kahdestatoista kuuteentoista kiloa ja oppineet ja kokeneet paljon paljon uutta. Osa on päässyt kokeilemaan onneaan kauneuskilpailuiden saralla, yksi on testannut taipumuksiaan virallisesti ja moni epävirallisesti. Vesi tuntuu olevan kaikille luontainen elementti, ja nenä vaikuttaa olevan varsin toimivaa sorttia ainakin niillä, joiden osalta asiaa on kokeiltu. Tutustuttu on metsiin, peltoihin sekä meren, järven ja joen rantoihin, lisäksi myös kaupungin vilinään. Matkustettu on auton lisäksi ainakin lentokoneella, linja-autolla, junalla, raitiovaunulla, veneellä, kanootilla, potkukelkalla ja lastenvaunuilla. Kursseilla ja koulutuksissa sekä tietysti ihan normaalissa arjessa on tavattu uusia koirakavereita. Osa porukasta on päässyt tutustumaan myös muihin kotieläinlajeihin kuten hevosiin, lampaisiin, lehmiin ja kissoihin.

 

Alla kuvakavalkaadi pentusista. 🙂 Kuvat ovat omistajiensa tai tuttaviensa ottamia.

 

 

Nuutti

 

Miko ja ystävänsä Niku

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Wille

Taavi

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Paavo

Käpy

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Clint ja Nasu

2.11.2018 Ulkoilua ja näyttelyä

Syksy etenee hurjalla vauhdilla. Joudun tässä kirjoittaessani oikein miettimään, mitä lokakuun aikana on tapahtunut ja mitä me olemme koirien kanssa puuhastelleet. Lokakuun alussa oli harvinaislaatuinen viikonloppu, sillä neljä Delichon-koiraa kävi saman viikonlopun aikana pyörähtämässä näyttelyssä Tuulosessa. Sirrin pennuista Miko (Delichon Goldcrest), Käpy ja Clint käynnistivät virallisen näyttelyuransa junioriluokassa. Lapsiahan nuo ovat ja kesken kehityksenkin vielä, mutta ovat nyt ainakin yhtä uutta kokemusta rikkaampia. Miko ja Käpy saivat tulokseksi erittäin hyvän ja olivat kolmansia luokassaan. Clint puolestaan sai erinomaisen ja luokkavoiton. Näyttelyyn osallistui myös Sirri, jonka tulostaso oli lapsiensa luokkaa, eh/3. Kuvissa alla Clint ja Käpy näyttelypuuhissa.

 

Käpy

Clint

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Pääasiassa lokakuu on kuitenkin ollut ulkoilun aikaa. Olemme tehneet vapaapäivinä retkiä metsiin sekä tutuissa että uusissa maastoissa (nuotiomakkarakiintiö lähestyy täyttymistään). Aamupäivisin ennen työvuoron alkua olemme ulkoilleet parituntisia kierroksia tutuissa maastoissa pelloilla ja metsissä. Lomaviikon vietimme Väärän kämpällä kauniista syyskeleistä ja luonnosta nauttien. Hanhia oli muutolla paljon, ja lähinaapurimme pihassa parin kilometrin päässä laidunsi kolmen nuoren ja kesyn valkoposkihanhen porukka. Emolintujen tullessa paikalle vartiointi olikin sitten tiukempaa, ja eräänä yönä koko porukka lopulta lähti suuntaaman kohti etelää.

 

 

Syyslomalla vietimme pari päivää myös ystävien mökillä jälkiharjoitusten merkeissä. Koko porukka sai harjoitella syksyn viimeiset treenit. Vaan mistäpä sitä tietää, jospa vaikka vielä jouluna on maa paljas ja keli sopiva jäljestämiseen. Aurinkoisessa poseerauskuvassa oman lauman lisäksi Junnu (Breeze Way To Fame) ja Saukki (Breeze Xaukki Maybe Tracker).

 

1.10.2018 Ruska-aikaa

 

Kun luonto puhkeaa väriloistoonsa ja ryhtyy valmistautumaan talveen, myös mejä-harrastajat vähitellen rauhoittuvat talvitauolle. Mestaruuskokeet on kisattu, ja tämän vuoden parhaimmisto valittu. Jokunen koe saattaa vielä olla jossakin päin suomenmaata, mutta suurimmalla osalla kausi on tältä vuodelta ohitse. Järkevät ohjaajat toki hyödyntävät pitkän syksyn harjoitusten merkeissä. Eikä mene kauaakaan, kun ajatukset alkavat jo kääntyä kohti ensi kesää ja tulevaa koekautta.

 

Sukulaispojat Jukkis, Briio (Delichon Drizzle) ja Keke (Delichon Forest Ranger) osallistuivat syyskuun alussa järjestettyihin piirimestaruuskokeisiin kukin omassa piirissään. Piirimestaruuskokeeseen ei niin vain mennä, vaan kilpailijat karsitaan vuoden aikana kertyneiden tulosten perusteella. Jo pelkästään mukaanpääsy on siis jo tavallaan voitto. Keke oli Satakunnan piirimestaruuskokeen seitsemäs kolmostuloksella. Briio saavutti Uudenmaan piirin viidennen sijan kakkostuloksella. Jukkis taasen onnistui uusimaan edellisvuoden mestaruutensa Helsingin Seudun Kennelpiirin kokeessa 49 pisteen ykköstuloksella.

 

Piirimestaruuskokeiden jälkeen kisattiin Spanielimestaruuskokeessa Rengossa. Myös tämän kilpailun osallistujat valittiin karsintamenettelyllä. Briio pääsi kokeeseen mukaan kuuden muun huippuspanielin joukkoon. Riistanjäljet aiheuttivat vaikeuksia monille, niin Briiollekin, joka kuitenkin saavutti viidennen sijan kolmostuloksella.

 

 

Syyskuun loppupuolella olikin sitten vuorossa kauden huipentuma, kaikkien rotujen suomenmestaruuskilpailu, SM-Mejä. Kilpailun karsintakokeeseen osallistuivat kennelpiirien piirimestarit, yhteensä 19 koiraa. Kuusi parasta pääsi seuraavan päivän finaaliin. Jukkis oli mukana Helsingin Seudun Kennelpiirin edustajana. Tänä vuonna meillä oli mukanamme kannustusjoukko banderolleineen, jonka siivittämänä Jukkis selvitti tiensä karsinnasta finaaliin ja saavutti finaalissa viidennen sijan. Finaalisuoritus oli erinomainen, olimme kaadolle päästyämme molemmat oikein tyytyväisiä. Pisteitä menetimme kuitenkin pienestä virheestä erään tärkeän tapahtuman kohdalla. Virhe oli oikeastaan tilanteen sanelema vahinko, josta en kyllä voi koiraa syyttää. Hieman paremmalla tuurilla olisimme olleet taistelemassa mitalisijoista.

 

Keke oli ahkera ja osallistui vielä yhteen kokeeseen menneenä viikonloppuna. Tuloksena oikein mukava kauden päätös ykköstuloksella ja 41 pisteellä. Samalla kun Keke teki töitä, meidän porukkamme nautiskeli luonnossa samoilusta. Hienoja paikkoja tuli jälleen kierrettyä Sipoon ja Kytäjän suunnalla. Kyllä Suomen luonnossa on upeita nähtävyyksiä, ei tarvitse pitkälle lähteä voidakseen ihailla ja ihmetellä ainutlaatuisia taideteoksia.