2.11.2018 Ulkoilua ja näyttelyä

Syksy etenee hurjalla vauhdilla. Joudun tässä kirjoittaessani oikein miettimään, mitä lokakuun aikana on tapahtunut ja mitä me olemme koirien kanssa puuhastelleet. Lokakuun alussa oli harvinaislaatuinen viikonloppu, sillä neljä Delichon-koiraa kävi saman viikonlopun aikana pyörähtämässä näyttelyssä Tuulosessa. Sirrin pennuista Miko (Delichon Goldcrest), Käpy ja Clint käynnistivät virallisen näyttelyuransa junioriluokassa. Lapsiahan nuo ovat ja kesken kehityksenkin vielä, mutta ovat nyt ainakin yhtä uutta kokemusta rikkaampia. Miko ja Käpy saivat tulokseksi erittäin hyvän ja olivat kolmansia luokassaan. Clint puolestaan sai erinomaisen ja luokkavoiton. Näyttelyyn osallistui myös Sirri, jonka tulostaso oli lapsiensa luokkaa, eh/3. Kuvissa alla Clint ja Käpy näyttelypuuhissa.

 

Käpy

Clint

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Pääasiassa lokakuu on kuitenkin ollut ulkoilun aikaa. Olemme tehneet vapaapäivinä retkiä metsiin sekä tutuissa että uusissa maastoissa (nuotiomakkarakiintiö lähestyy täyttymistään). Aamupäivisin ennen työvuoron alkua olemme ulkoilleet parituntisia kierroksia tutuissa maastoissa pelloilla ja metsissä. Lomaviikon vietimme Väärän kämpällä kauniista syyskeleistä ja luonnosta nauttien. Hanhia oli muutolla paljon, ja lähinaapurimme pihassa parin kilometrin päässä laidunsi kolmen nuoren ja kesyn valkoposkihanhen porukka. Emolintujen tullessa paikalle vartiointi olikin sitten tiukempaa, ja eräänä yönä koko porukka lopulta lähti suuntaaman kohti etelää.

 

 

Syyslomalla vietimme pari päivää myös ystävien mökillä jälkiharjoitusten merkeissä. Koko porukka sai harjoitella syksyn viimeiset treenit. Vaan mistäpä sitä tietää, jospa vaikka vielä jouluna on maa paljas ja keli sopiva jäljestämiseen. Aurinkoisessa poseerauskuvassa oman lauman lisäksi Junnu (Breeze Way To Fame) ja Saukki (Breeze Xaukki Maybe Tracker).

 

1.10.2018 Ruska-aikaa

 

Kun luonto puhkeaa väriloistoonsa ja ryhtyy valmistautumaan talveen, myös mejä-harrastajat vähitellen rauhoittuvat talvitauolle. Mestaruuskokeet on kisattu, ja tämän vuoden parhaimmisto valittu. Jokunen koe saattaa vielä olla jossakin päin suomenmaata, mutta suurimmalla osalla kausi on tältä vuodelta ohitse. Järkevät ohjaajat toki hyödyntävät pitkän syksyn harjoitusten merkeissä. Eikä mene kauaakaan, kun ajatukset alkavat jo kääntyä kohti ensi kesää ja tulevaa koekautta.

 

Sukulaispojat Jukkis, Briio (Delichon Drizzle) ja Keke (Delichon Forest Ranger) osallistuivat syyskuun alussa järjestettyihin piirimestaruuskokeisiin kukin omassa piirissään. Piirimestaruuskokeeseen ei niin vain mennä, vaan kilpailijat karsitaan vuoden aikana kertyneiden tulosten perusteella. Jo pelkästään mukaanpääsy on siis jo tavallaan voitto. Keke oli Satakunnan piirimestaruuskokeen seitsemäs kolmostuloksella. Briio saavutti Uudenmaan piirin viidennen sijan kakkostuloksella. Jukkis taasen onnistui uusimaan edellisvuoden mestaruutensa Helsingin Seudun Kennelpiirin kokeessa 49 pisteen ykköstuloksella.

 

Piirimestaruuskokeiden jälkeen kisattiin Spanielimestaruuskokeessa Rengossa. Myös tämän kilpailun osallistujat valittiin karsintamenettelyllä. Briio pääsi kokeeseen mukaan kuuden muun huippuspanielin joukkoon. Riistanjäljet aiheuttivat vaikeuksia monille, niin Briiollekin, joka kuitenkin saavutti viidennen sijan kolmostuloksella.

 

 

Syyskuun loppupuolella olikin sitten vuorossa kauden huipentuma, kaikkien rotujen suomenmestaruuskilpailu, SM-Mejä. Kilpailun karsintakokeeseen osallistuivat kennelpiirien piirimestarit, yhteensä 19 koiraa. Kuusi parasta pääsi seuraavan päivän finaaliin. Jukkis oli mukana Helsingin Seudun Kennelpiirin edustajana. Tänä vuonna meillä oli mukanamme kannustusjoukko banderolleineen, jonka siivittämänä Jukkis selvitti tiensä karsinnasta finaaliin ja saavutti finaalissa viidennen sijan. Finaalisuoritus oli erinomainen, olimme kaadolle päästyämme molemmat oikein tyytyväisiä. Pisteitä menetimme kuitenkin pienestä virheestä erään tärkeän tapahtuman kohdalla. Virhe oli oikeastaan tilanteen sanelema vahinko, josta en kyllä voi koiraa syyttää. Hieman paremmalla tuurilla olisimme olleet taistelemassa mitalisijoista.

 

Keke oli ahkera ja osallistui vielä yhteen kokeeseen menneenä viikonloppuna. Tuloksena oikein mukava kauden päätös ykköstuloksella ja 41 pisteellä. Samalla kun Keke teki töitä, meidän porukkamme nautiskeli luonnossa samoilusta. Hienoja paikkoja tuli jälleen kierrettyä Sipoon ja Kytäjän suunnalla. Kyllä Suomen luonnossa on upeita nähtävyyksiä, ei tarvitse pitkälle lähteä voidakseen ihailla ja ihmetellä ainutlaatuisia taideteoksia.

2.9.2018 Syksy alkaa ja koekausi lähenee loppuaan

 

Kesän loppu lähestyy, vaikka lämmintä vielä piisaa. Kuumuus on kuitenkin hellittänyt, joten mitä parhaimmat ulkoilusäät ovat alkaneet. Pitkiä maastolenkkejä ja retkeilyjä on mukava tehdä joko omalla porukalla tai kavereiden kanssa. Muutamat nuotiomakkarat onkin jo maisteltu. Syksyn tullen lintumaailmakin herää taas hetkeksi eloon, kunnes talvi saapuu.

 

 

Elokuu oli hiljaista aikaa mejärintamalla. Osallistuimme Jukkiksen kanssa vain yhteen kokeeseen, joka järjestettiin Munteella Luumäellä. Jukkis oli nyt oma itsensä ja ansaitsi 48 pistettä hienosta suorituksestaan. Veli Briio (Delichon Drizzle) pisti samassa kokeessa pisteen paremmaksi saaden 49 pistettä. Veljekset kuin ilvekset -sanonta taitaa päteä Jukkiksen ja Briion suhteen, niin samanlaiset jäljestykset ne tekivät. Pikkuveli Keke (Delichon Forest Ranger) onnistui 31 pisteen arvoisesti saaden kakkostuloksen.

 

Seuraavaksi mejässä koittaa mestaruuskilpailuiden aika. Keke kilpailee tänään Satakunnan Kennelpiirin piirimestaruuskokeessa, viikon päästä Briio Uudenmaan Kennelpiirin ja Jukkis Helsingin Seudun Kennelpiirin piirimestaruusokokeessa. Hieno poikakolmikko!

 

 

Delichon-perheen nuorimmista jäsenistä yksi on jo käynyt taipumassa taipumuskokeessa. Miko (Delichon Goldcrest) suoritti kokeen hyväksytysti päivää yli yhdeksänkuisena, kun ikäraja kokeeseen osallistumiseen on juurikin yhdeksän kuukautta. Hieno suoritus, onnea!! Näyttelyssä pentuluokassa on pyörähtänyt jo kolmatta kertaa Nuutti (Delichon Goshawk) sekä ensimmäistä kertaa Nasu (Delichon Golden Cone) saaden kunniapalkinnon. Onnea molemmille! Nyt lapsukaiset ovatkin jo sen ikäisiä, että pääsevät näyttelyyn viralliseen luokkaan sekä osallistumaan muihinkin virallisiin kinkereihin eri lajeissa.

 

Kuvissa esiintyvät iloiset kesästä nauttivat Unna, Jukkis ja Clint. Ensimmäisessä kuvassa Clint esittää taidetta korvakarvoillaan. Toisessa kuvassa kohta 12-vuotias isoäiti Unna häviää hiuksenhienosti juoksukilpailussa seitsemän kuukauden ikäiselle tyttärenpojalleen Clintille, ja kolmannessa kuvassa Clint puolestaan on ollut liian hidas damin etsinnässä Jukkiksen onnistuessa nappaamaan saaliin itselleen. Järven ollessa vieressä ei hellekään haittaa, kun voi kesken leikkihetken pulahtaa vilvoittelemaan.

31.7.2018 Hellettä, lomaa ja matkailua

 

Loma on nyt lusittu! Vietimme koirien kanssa suurimman osan loma-ajasta Väärän kämpällä luonnonhelmassa. Kuumilla keleillä lenkkeilyt jäivät vähälle, mutta koirat uivat senkin edestä ja nautiskelivat ulkoilmasta pihalla. Viikonloppuisin kävimme jäljestämiskokeissa niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Sirrin pennut kasvoivat teini-ikään ja viettivät juuri kahdeksankuukautissynttäreitään.

 

Loman aikana Jukkis osallistui kahteen mejäkokeeseen ja Sirri yhteen kokeeseen kotimaassa ja kahteen Ruotsissa. Jukkis jatkoi sitkeästi kohta neljä vuotta jatkunutta ykkösputkeaan, vaikka paras terä puuhasta puuttuikin. Tuloksina Elimäeltä 40 ja Heinolasta 43 pistettä. Sirri jäljesti kolmenkymmenen asteen helteessä Pyhtäällä 45 pisteen arvoisesti. Se on kyllä sitkeä sissi!

 

Elimäellä starttasivat myös sukulaispojat Briio (Delichon Drizzle) sekä Keke (Delichon Forest Ranger). Briio jatkoi vahvaa suorittamistaan 46 pisteen edestä. Kekellä kävi huono tuuri ja se joutui työlääseen risukkomaastoon, joka kovalla tuulella oli liian rankka vastus kokemattomalle koiralle. Tuloksena puhdas jälki, mutta ajanylitys ja siksi nollatulos. Keke osallistui kokeeseen myös Pyhtäällä sekä Sastamalassa, joissa molemmissa kova helle verotti voimia ja tuloksena niin ikään nollat. Yllä olevassa kuvassa Keke poseeraa aiemmin kesällä ansaitun jäljestämisvalioruusukkeen kanssa. Kakkua odotellaan!

 

 

Tässä kuvassa taasen poseeraavat ruotsinmatkalaiset. Heinäkuun toiseksi viimeisenä viikonloppuna pakkasimme auton täyteen tavaraa ja otimme suunnan kohti Pohjois-Ruotsin Kalixia. Olimme sopineet paikallisen tuomarin kanssa kahden kokeen järjestämisestä kolmelle koirallemme. Mukana olivat Briio, Sirri sekä hyvä ystävämme Saukki (Breeze Xaukki Maybe Tracker). Kovan helteen vuoksi ensimmäinen koe pidettiin keskiyöllä ja toinen vuorokauden kuluttua aikaisin aamulla. Ensimmäisessä kokeessa Briio onnistui ykköstuloksen arvoisesti ja saavutti Ruotsin ja Pohjoismaiden jäljestämisvalion arvot. Onnittelut!! Sirri sai yliaikanollan ja Saukki kakkostuloksen kehujen kera. Uuteen koitokseen osallistuivat sitten vain Sirri ja Saukki. Sirrillä oli onnea tällä kerralla ja ykköstulos napsahti valionarvoineen (Ruotsin ja Pohjoismaiden Jva). Saukilla taasen oli huonoa onnea, joten ykköstulos jäi toistaiseksi saavuttamatta.

 

Sirrin poika Miko (Delichon Goldcrest) on jatkanut näyttelyharrastustaan saaden jälleen kivan arvostelun. Hienoa! Uransa kauneuskilpailuiden saralla on lisäksi aloittanut Nuutti (Delichon Goshawk), joka oli Kemin näyttelyssä paras pentu saaden kunniapalkinnon. Hyvä Nuutti!

 

Kesäloman helteillä koirat tosiaan viettivät rauhaisaa pihaelämää uiden ja puruluita kaluten. Luista oli ajoittain jopa kilpailua, eikä ainoastaan koirien kesken. Useat perhoslajit, kuten suruvaipat, haapaperhoset ja häiveperhoset, rakastavat raatoja ja muita pahanhajuisia kappaleita. Niinpä näyttävät rakastavan myös sinisiivet! Tai sinit, kuten niitä nykyisin pitäisi kutsua. Alla olevassa kuvassa sini(siipi)porukka on koirien puruluun kimpussa.

 

29.6.2018 Keskikesä

 

Nyt eletään jo keskikesää! Juhannuksen vietimme Väärällä ulkonaolosta nauttien. Clint ja Käpy pääsivät harjoittelemaan jäniksellä tehtyä laahausjälkeä sekä riistapukin noutoa järvestä. Hyvin lapsukaiset jo osaavat.

 

Mejärintamalla on ehtinyt tapahtumaan kaikenlaista. Ennen kaikkea Sirrin veli Keke (Delichon Forest Ranger) otti ja valioitui tuosta vain, vain neljällä voittajaluokan kokeella. Onnittelut Kekelle ja omistajalle vielä tätäkin kautta! Myös Jukkisen veli Briio (Delichon Drizzle) on nyt kovassa vedossa ja on saavuttanut kaikista kolmesta kokeestaan upeasti vahvan ykköstuloksen. Niin, ja onpa meidän sakista yksi käynyt näyttelyssäkin! Clintin veli Miko (Delichon Goldcrest) avasi näyttelyuransa Kellokosken erikoisnäyttelyn pentuluokassa. Miko sai kivan arvostelun ja oli kolmas luokassaan. Hienoa, siitä se lähtee!

 

Jukkis ja Sirri ovat kumpikin käyneet mejäkokeissa kerran edellisen päivityksen jälkeen. Jukkis onnistui Tirvalla 46 pisteen arvoisesti, vaikka piipahtikin pari päivää vanhalla karhun ruokailupaikalla, jolla oli hirvenvasan jäännökset,  sekä ketun luolastolla, joka sattui olemaan jäljen vieressä. Sirri taasen joutui oikein tosielämän petotestiin. Ruokolahden maastoissa kuljeskeli koeviikonloppuna karhupariskunta, joista toinen – rouvapuolisko – päätti juosta Sirrin jäljelle juuri ennen meitä. Muutamaa minuuttia vanhat karhuntassunpainaumat koejäljen ensimmäisellä osuudella huolestuttivat Sirriä sen verran paljon, että oli parasta auttaa sitä jatkamaan. Sirri pystyi kuitenkin kokoamaan itsensä ja suoriutui loppujäljestä kunnialla, vaikka ajoittain pedon läsnäolo aiheuttikin jännitystä. Kova suoritus vaikealla jäljellä, josta Sirrin uran ensimmäinen kakkostulos 36 pisteellä.

 

Meillä alkaa huomenna kesäloma! Lähdemme Elimäen mejäkokeen kautta Väärälle luonnonhelmaan. Siellä on lintukonsertti vaihtumassa ötökkämaailman vilinään. Pihassa viihtyvät mm. monet perhoslajit ritariperhosesta keisarinviittaan ja pikkuhäiveperhoseen. Unohtamatta tietysti lukuisia muita lajeja kuten kuvien sinisiipeä ja loistokultasiipeä. Karhuhavaintojakin on tehty pihapiirissä, joten ehkäpä onnistun saamaan seuraavaan päivitykseen kuvan metsän kuninkaasta. Heh, se olisikin oikein lottovoitto. 🙂

 

29.5.2018 Sirrin pennut puoli vuotta :)

 

Sirrin pentusilla on tänään puolivuotissynttärit. Onnittelut syntymäjärjestyksessä Käpylle, Mikolle, Willelle, Paavolle, Clintille, Nasulle, Nuutille ja Taaville! Pennut ovat kasvaneet aika lailla tuosta 10 päivän iässä otetusta kuvasta. 🙂

 

Mejäkoekausi on pyörähtänyt käyntiin. Kevään ensimmäinen koe jouduttiin perumaan liian lumen vuoksi, mutta sen jälkeen olemme päässeet kahteen kokeeseen. Jukkis starttasi Luumäen Munteella kolme viikkoa sitten ja Sirri menneenä viikonloppuna Klamilassa Virolahdella. Molemmille erinomaisen mukava kauden avaus samoilla pisteillä, VOI1 ja 48 p.

 

Sukulaisista komiasti ovat aloittanet myös Jukkiksen veli Briio (Delichon Drizzle), tuloksina VOI1 49p. ja VOI1 46p., sekä Sirrin veli Keke (Delichon Forest Ranger), joka on ehtinyt jo kolmeen kokeeseen saaden tulokset VOI1 47p., VOI3 27p. sekä VOI1 40p. Jukkiksen ja Briion pikkuveli sekä Sirrin ja Keken isoveli Eci (Delichon Earthquake) osallistui vuoden tauon jälkeen kokeeseen ja sai tuloksen AVO3, 28p. Hienoa pojat!

20.4.2018 Koekausi on alkamassa

 

Kevät on täällä! Se tarkoittaa sitä, että myös koekausi on alkamassa. Metsästyskoirien jäljestämiskokeita järjestetään vain sulan maan aikaan, joten talvi on aina hiljaiseloa. Kevään tullen uutta puhtia onkin sitten aina sekä koirilla että ohjaajilla.

 

Yllä olevassa kuvassa poseeraa Keke (Delichon Forest Ranger). Keke on Sirrin veli, joka asustaa Sastamalassa kahden cockerimummon kaverina. Myös Keke harrastaa mejäkokeita. Keke vietti viime kesänä välivuotta ja keskittyi mejän sijaan vauvanhoitoon emäntänsä kanssa. Nyt harrastusta on tarkoitus taas jatkaa. Keke on suorittanut avoimen luokan ja aloittaa tänä keväänä voittajaluokassa. Peukut ovat pystyssä koko meidän porukalla!

 

Kevät on ihanaa aikaa luonnonystävälle. Muuttolintuja tulee nyt tiuhaan tahtiin, joten olemme koirien kanssa viettäneet lähes kaiken liikenevän vapaa-aikamme pelloilla ja metsissä kiikari silmillä. Alla olevan kuvan västäräkkiherra on asettunut rouvansa kanssa Väärän kämpän pihapiiriin. Herttainen pariskunta!

 

25.3.2018 Mukava maaliskuu

 

 

Maaliskuun aloitimme talvilomalla. Vietimme viikon Väärällä lumen ja pakkasen keskellä. Oman laumamme lisäksi mukana olivat Ruuti ja Käpy. Pennut peuhasivat lumessa ja söivät pihan vattupuskan (todellakin söivät). Aikuiset koirat nauttivat vuoroin hiihtolenkeistä tai muusta ulkoilusta ja vuoroin levosta lämpimässä kämpässä. Kämppä kyllä lämpeni mukavaksi, vaikka saapuessamme sisälämpötila olikin 9 astetta pakkasen puolella. Yläkuvassa Käpy ja Clint. Alla olevissa kuvissa Käpy leikkii äitinsä Sirrin kanssa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Heti loman jälkeen Unna, Jukkis ja Sirri pääsivät uimaan Etelä-Suomen Spanielikerhon uimavuorolla. Uiminen hallissa saa koirat aina innostumaan! Ikääntynyt Unna-rouvakin jaksoi uida koko puolituntisen ajan, nuoremmista puhumattakaan.

 

Eilen oli mielenkiintoinen päivä. Osallistuimme Jukkiksen ja Sirrin kanssa petotestiin, joka järjestettiin Vantaalla. Mukaan oli ilmoittautunut myös Ruuti omistajansa Nanin kanssa. Koirat pääsivät kohtaamaan aamupäivällä karhun ja iltapäivällä suden. Lopputuloksena kaikki kolme koiraa olisivat jääneet henkiin pedon kohtaamisesta, vaikka käyttäytyminen pedolla vaihtelikin koirasta toiseen.

 

Rohkein oli Sirri, joka haukkui petoa pontevasti. Se pyrki ensin karkoittamaan pedon ja sitten pitämään sitä silmällä ja seuraamaan sen liikkeitä sopivan välimatkan päästä. Sirri saikin kehuja työskentelystään. Jukkis toimi samansuuntaisesti, haukkui ja tarkkaili petoa pitäen siihen sopivan etäisyyden, mutta Jukkis ei ollut yhtä tarmokas kuin Sirri. Ruutin ratkaisu pedon lähestyessä oli poistua paikalta, mikä on järkevä tapa toimia sekin. Jukkis ja Ruuti palautuivat jännittävästä tilanteesta välittömästi. Sirrillä kesti muutaman minuutin pidempään, kuten sillä aina kestää silloin kun kierrokset on nostettu sataan. Alla olevassa Nanin ottamassa kuvassa huolestunut Jukkis kohtaa suden.

 

 

Petotesti 24.3.18

 

28.2.2018 Pakkaspäiviä

 

 

Tulihan se talvi sieltä! Olemme saaneet tänne eteläänkin lunta, aurinkoa ja kunnon pakkaset. Pennuille sää on hieman turhankin kipakka, joten ulkoilut ovat jääneet normaalia vähemmälle. Viime sunnuntaina teimme kuitenkin porukalla mukavan maastoilun Sipoonjoen jäällä. Mukana olivat Sirri, Unna, Jukkis, Ruuti, Clint ja Käpy. Lauma malttoi pysähtyä hetkeksi poseeraamaan Nanin ikuistaessa tilanteen kännykkäkamerallaan. Ensi viikoksi lähdemme talviloman viettoon Väärälle. Mukavaa!

28.1.2018 Talo on hiljentynyt

Kyllä nyt on hiljaista kotosalla. Kahdeksasta pennusta seitsemän ovat muuttaneet omiin koteihinsa. Yksi pojista viihdyttää meitä täällä vielä jonkin aikaa. Nyt kuitenkin totuttelemme vähitellen takaisin normaaliin arkeen.

 

Hyvää jatkoa Mikolle, Käpylle, Paavolle, Willelle, Nasulle, Taaville ja Nuutille ihanine perheineen!

 

Päiväkirjan päivittäminen jää nyt vähän vähemmälle. Pyrin kuitenkin silloin tällöin kertomaan kuulumisiamme. Talven aikana tapahtumia on toki vähemmän kuin kesällä, jolloin harrastuskausi taas alkaa. Nyt nautimme ulkoilusta ja retkeilystä täysin rinnoin!