1.10.2018 Ruska-aikaa

 

Kun luonto puhkeaa väriloistoonsa ja ryhtyy valmistautumaan talveen, myös mejä-harrastajat vähitellen rauhoittuvat talvitauolle. Mestaruuskokeet on kisattu, ja tämän vuoden parhaimmisto valittu. Jokunen koe saattaa vielä olla jossakin päin suomenmaata, mutta suurimmalla osalla kausi on tältä vuodelta ohitse. Järkevät ohjaajat toki hyödyntävät pitkän syksyn harjoitusten merkeissä. Eikä mene kauaakaan, kun ajatukset alkavat jo kääntyä kohti ensi kesää ja tulevaa koekautta.

 

Sukulaispojat Jukkis, Briio (Delichon Drizzle) ja Keke (Delichon Forest Ranger) osallistuivat syyskuun alussa järjestettyihin piirimestaruuskokeisiin kukin omassa piirissään. Piirimestaruuskokeeseen ei niin vain mennä, vaan kilpailijat karsitaan vuoden aikana kertyneiden tulosten perusteella. Jo pelkästään mukaanpääsy on siis jo tavallaan voitto. Keke oli Satakunnan piirimestaruuskokeen seitsemäs kolmostuloksella. Briio saavutti Uudenmaan piirin viidennen sijan kakkostuloksella. Jukkis taasen onnistui uusimaan edellisvuoden mestaruutensa Helsingin Seudun Kennelpiirin kokeessa 49 pisteen ykköstuloksella.

 

Piirimestaruuskokeiden jälkeen kisattiin Spanielimestaruuskokeessa Rengossa. Myös tämän kilpailun osallistujat valittiin karsintamenettelyllä. Briio pääsi kokeeseen mukaan kuuden muun huippuspanielin joukkoon. Riistanjäljet aiheuttivat vaikeuksia monille, niin Briiollekin, joka kuitenkin saavutti viidennen sijan kolmostuloksella.

 

 

Syyskuun loppupuolella olikin sitten vuorossa kauden huipentuma, kaikkien rotujen suomenmestaruuskilpailu, SM-Mejä. Kilpailun karsintakokeeseen osallistuivat kennelpiirien piirimestarit, yhteensä 19 koiraa. Kuusi parasta pääsi seuraavan päivän finaaliin. Jukkis oli mukana Helsingin Seudun Kennelpiirin edustajana. Tänä vuonna meillä oli mukanamme kannustusjoukko banderolleineen, jonka siivittämänä Jukkis selvitti tiensä karsinnasta finaaliin ja saavutti finaalissa viidennen sijan. Finaalisuoritus oli erinomainen, olimme kaadolle päästyämme molemmat oikein tyytyväisiä. Pisteitä menetimme kuitenkin pienestä virheestä erään tärkeän tapahtuman kohdalla. Virhe oli oikeastaan tilanteen sanelema vahinko, josta en kyllä voi koiraa syyttää. Hieman paremmalla tuurilla olisimme olleet taistelemassa mitalisijoista.

 

Keke oli ahkera ja osallistui vielä yhteen kokeeseen menneenä viikonloppuna. Tuloksena oikein mukava kauden päätös ykköstuloksella ja 41 pisteellä. Samalla kun Keke teki töitä, meidän porukkamme nautiskeli luonnossa samoilusta. Hienoja paikkoja tuli jälleen kierrettyä Sipoon ja Kytäjän suunnalla. Kyllä Suomen luonnossa on upeita nähtävyyksiä, ei tarvitse pitkälle lähteä voidakseen ihailla ja ihmetellä ainutlaatuisia taideteoksia.