Pennuista otettiin tänään poseerauskuvia. Hiukan olisi tarvittu lisää harjoitusta. Vaikka vähän kyllä ihmetyttää, miksi seisominen paikallaan on niin vaikeaa juuri silloin kun kamera on läsnä! Ilman kuvausaikeita homma sujuu paljon paremmin. Pojat esiintyivät lopulta kuitenkin kohtuullisen hyvin. Alli sen sijaan ei suostunut yhteistyöhön lainkaan...
Talvi alkoi tänä vuonna hyvissä ajoin, ainakin lämpömittarin asteita tulkittaessa. Normaalisti olisin asiasta innoissani, mutta nyt pentujen kanssa olisin toivonut lauhaa alkutalvea. Tämän hetken pakkaslukemat ovat pienille liikaa, joten ulkoilut jäävät suunniteltua vähemmälle. Itsenäisyyspäivälle kaavailemani metsäretkikin taitaa olla syytä unohtaa. Viikolla tutustuimme lumeen, ja sehän oli pennuista kiintoisaa! Ylimmässä kuvassa koko nelikko, Putte etunenässä, hyökkää kuivuneiden saniaisten kimppuun. Toisessa otoksessa Liti pysähtyy hetkiseksi kuvattavaksi. Kolmannen kuvan pitäisi esittää sievää Alli-tyttöä. Mutta kuinka ollakaan, Liti liukastui Allin eteen, jonka seurauksena Allin poseeraus epäonnistui ja kameran tarkennuskin lipsahti, ja kuvasta tulikin sitten tuollainen...
Vauhti kiihtyy! Pihalla tutustutaan uusiin alustoihin, hajuihin, makuihin ja ääniin. Pakkaskeli on näin pienille hieman liian kylmä, joten ulkoilemme vain lyhyen aikaa kerrallaan. Sisällä pennut ovat alkaneet kiinnostua sisustuksesta. Erityisesti matot ja viherkasvit ovat tulilinjalla, toki myös kengät, villasukat ja kaikki muu lattialta löytyvä tavara. Huoneesta toiseen painellaan häntä tötteröllä. Ja spurtin jälkeen taistellaan! Melkoinen murina lähtee pienistä pennuista painin ja kisailun lomassa. Tässä vaiheessa kaikki neljä tuntuvat olevan mukavan reippaita ja suhtautuvan uusiin asioihin rohkeasti ja mielenkiinnolla. Huomenna onkin edellisen pentueen 4-vuotissyntymäpäivä. Nykyisten villikoiden Nasu-äiti ja Käpy-täti sekä enot Miko, Taavi, Wille, Paavo, Nuutti ja Clint täyttävät siis vuosia. Onnittelut koko poppoolle! ...
Pennut kehittyvät vauhdilla. Ne viettävät jo melko paljon aikaa aitauksen ulkopuolella muun lauman joukossa. Aikuiset koirat eivät aina ilahdu naskalihampaista ihollaan, mutta kauniisti ne silti ovat pienten kanssa. Tänään pennut kävivät piipahtamassa ulkona ensimmäistä kertaa. Kylmää ilmaa haisteltiin kiinnostuneina, mutta tänään vielä pysyteltiin korin lämmössä. Nasu on huolehtiva äiti. Se viihtyy pentujen kanssa ja seurailee tarkasti villikoiden puuhia silloin, kun ne eivät ole turvallisesti aitauksessa. Yllä olevassa kuvassa Sirri-mummi tervehtimässä lapsenlastaan. Mummi auttaa pentusten hoidossa mielellään. Ja Nasu antaakin jo mummin hössöttää...
Pennut täyttivät muutama päivä sitten 3 viikkoa. Nyt jo leikitään ja puuhataan - ja sitten taas nukutaan. Linnunsiipeen on tutustuttu, ja tänään päätettiin perehtyä metsään. Kolmeviikkoiset ovat liian pieniä lähtemään oikeaan kylmään märkään metsään, joten toin niille oman pienen metsikön kotiin - vain puut puuttuivat. Keräilin Nasun ja muiden koirien kanssa ulkoillessani erinäisiä irtonaisia metsän osia: kaarnaa, käpyjä, heinää, kuivunutta saniaista, rahkasammalta, kalliolta irronneita paloja poron- ja hirvenjäkälästä, mustikanvarpuja, männynhavuja. Olipa joukossa yksi jäätynyt suppilovahverokin. Arvelin, että tämän metsäcocktailin hajumaailma olisi niin voimakas, että se aiheuttaisi aluksi edes jonkinlaista ihmettelyä. Olinpa väärässä. Pentuset hyökkäsivät metsän kimppuun sellaisella innolla, että vallan hämmästyin. Ne tonkivat ja maistelivat kaikkea erittäin kiinnostuneena. Hauskaa! Yritin ikuistaa touhua valokuviin, mutta en ollut kamerani kanssa tarpeeksi nopea saamaan kunnon kuvia. Ylimmässä kuvassa on kuitenkin jonkinlainen todistusaineisto tilanteesta. Seuraavassa...
Pennuilla oli toissapäivänä kaksiviikkoissyntymäpäivä. Pienokaisten kehitys on tässä vaiheessa niin nopeaa, että joka kerran sitä jaksaa hämmästellä. Pentujen silmät ovat auenneet, ja pentulaatikossa marssitaan jo tomerasti. Pientä (hyvin pientä) leikkimisen tapailua on havaittavissa, ja suuta ja nenää käytetään jo asioihin tutustumiseen. Vaikka tokihan ehdottomasti suurin osa ajasta menee edelleen nukkumiseen. Ja tietysti syömiseen. Ruoka kyllä maistuu kuin cockereille konsanaan. Nasun maito on riittänyt hyvin ahmattinelikon tarpeisiin. Pentujen synnyttyä ulkoilumme ovat jääneet vähiin verrattuna normaaliin arkeen. Metsässä tai pellolla käydään vain lyhyitä tunnin kierroksia. Hieman ennen Nasun tuloa vietimme perinteisen syysviikonlopun ystävän mökillä. Silloin nautimme ulkoilmasta oikein kunnolla. Teimme metsäretken, ja lisäksi koirat saivat harjoitella jäljestämistä. No harjoitella ja harjoitella, kyllähän nuo kaikki taisivat selviytyä paremmin kuin hyvin, teimmehän harjoitukset jokaiselle tasonsa mukaisesti. On palkitsevaa katsoa koiria, jotka nauttivat osaamisestaan. Tulee itsellekin...
Meillä on pentuja :). Nasu synnytti kuusi pientä pentua 20.10.2021. Valitettavasti menetimme kaksi pienintä poikaa ensimmäisen vuorokauden aikana, joten Nasu hoitaa tällä hetkellä neljää potraa lapsukaista. Ja hoitaakin hyvin. Pennut ovat puhtaita ja mahat pullottaa. Kuluneen viikon ajan olen auttanut Nasua pentujen hoidossa ja laittanut pienokaisia imemään säännöllisesti. Maitoa riittää, ja pennut ovatkin syöneet todella hyvin. Ne ovat hurahtaneet vauhdikkaaseen kasvuun ja ovat ihanan jänteviä ja määrätietoisia cockerinalkuja.Kuten kuvista näkyy, pennut ovat väriltään blue roaneja. Porukassa on kolme poikaa ja yksi tyttö. Kaikki neljä ovat tällä hetkellä varattuja. ...
Meille on tulossa pentusia! Pentujen emo on orange roan narttu Nasu (Delichon Golden Cone), jonka tiedot löytyvät Koirat-sivulla olevan Sijoituskoirat-otsikon alta. Nasu asuu sukulaisperheessä perheen nuorimmaisena jäsenenä. Perheeseen kuuluu kahden aikuisen ihmisen ja kahden lapsen lisäksi Nasua hiukan vanhempi englanninsetteri sekä seniori-ikäinen kissa. Nasun arkipuuhiin kuuluu mm. ulkoilua, mökkeilyä, uimista. Nasu harrastaa myös näyttelyitä, tosin pienimuotoisesti, ja kotimaan kinkerit ovatkin toistaiseksi olleet vähissä. Yksi näyttelyreissu oli tiedossa tässä piakkoin, mutta äitiysloma ehtii alkaa ja estää osallistumisen. Isukki on Romaniasta tuotu komea blue roan uros Erkki (Outcast Hurricane). Erkkiin pääsin tutustumaan eräänä kesäkuisena päivänä tänä vuonna. Erkki hurmasi minut erityisesti rauhallisella ja mutkattomalla luonteellaan. Erkin ulkomuoto sekä terveyspuoli ovat kohdallaan, joten aina niin vaikea urosvalinta tuli tuon päivän aikana selväksi. Erkki oli myös Nasun mielestä oikein sopiva pentujensa isäksi, joten elokuiset...
Lomat on nyt lusittu ja arkinen aherrus alkanut. Kolmen viikon kesälomasta vietimme ensimmäisen Väärän kämpällä luonnon helmassa. Koirat nauttivat uimisesta ja ulkoilusta. Jäljestettiinpä yhdet treenitkin. Otin pitkästä aikaa kunnollisia valokuvia koirista. Jukkiksesta sainkin muutaman kelvollisen, joten lisäsin niitä sen omalle sivulle. Clintin galleriaan on tulossa lisäystä myös, ainakin vaelluskuvien muodossa. Yllä olevassa kuvassa pojat, Jukkis etunenässä, tarkkailevat jotakin terhakkaina laiturilla. Tänä vuonna oli vuorossa kauan odotettu vaellusreissu tunturissa. Kohteena oli Kaldoaivin erämaa. Clint oli ainokaisena koirana mukana ja selviytyi urakasta erinomaisesti. Reppujen kantaminen ei tuottanut ongelmaa, vaikka painoa niissä oli alkumatkasta muutama kilo. Tassut kestivät hyvin, sillä sää oli kostea ja maasto pääosin pehmeää. Yöt olivat lämpimiä, ehkä 5-6 asteisia, joten teltassa oli mukava nukkua. Ruoka maistui, ja energiaa ja iloista mieltä riitti koko kymmenelle päivälle, jotka maastossa vietimme. Yläkuvassa Clint...
Kesä on hujahtanut vauhdilla jälleen kerran. Meillä on kuitenkin jäljellä vielä kolme kesälomaviikkoa, jotka alkavat pian. Mukavaa! Tänä vuonna pääsemme nauttimaan tunturimaisemista, sillä lähdemme Clintin kanssa vaellukselle Kaldoaivin erämaahan. Vanhemmat koirat jäävät reissusta pois, koska edessä on melko rankka taival. Ruokien kantamista ja taapertamista on tiedossa poluttomassa maastossa kymmenen päivän ajan. Silloin olemmekin sitten tavoittamattomissa; kännykkä on kiinni ja väline sähköpostin katsomiseen kotona. Eli älkäätten hämmästykö, jos yritätte juuri silloin tavoitella onnistumatta. Elo-syyskuun vaihteessa palaamme jälleen sivistyksen pariin. Lämpöä on riittänyt tänä kesänä. Monet koirien suosimat vilvoittelupaikat ovat kuivahtaneet. Vakiomaastossamme on metsäisen reitin varrella suo, jossa yleensä aina riittää vettä jäähdyttelyyn ja juomiseen. Kuitenkin tänä vuonna suotkin ovat kuivuneet. Clint on saanut lisänimen virtahepo, koska se on sitkeästi yrittänyt löytää viilennystä eräästä suonsilmäkkeestä, jossa vesi on viipyillyt pisimpään. Vesi...