5.11.2021 Pennut 2 viikkoa



Pennuilla oli toissapäivänä kaksiviikkoissyntymäpäivä. Pienokaisten kehitys on tässä vaiheessa niin nopeaa, että joka kerran sitä jaksaa hämmästellä. Pentujen silmät ovat auenneet, ja pentulaatikossa marssitaan jo tomerasti. Pientä (hyvin pientä) leikkimisen tapailua on havaittavissa, ja suuta ja nenää käytetään jo asioihin tutustumiseen. Vaikka tokihan ehdottomasti suurin osa ajasta menee edelleen nukkumiseen. Ja tietysti syömiseen. Ruoka kyllä maistuu kuin cockereille konsanaan. Nasun maito on riittänyt hyvin ahmattinelikon tarpeisiin.




Pentujen synnyttyä ulkoilumme ovat jääneet vähiin verrattuna normaaliin arkeen. Metsässä tai pellolla käydään vain lyhyitä tunnin kierroksia. Hieman ennen Nasun tuloa vietimme perinteisen syysviikonlopun ystävän mökillä. Silloin nautimme ulkoilmasta oikein kunnolla. Teimme metsäretken, ja lisäksi koirat saivat harjoitella jäljestämistä. No harjoitella ja harjoitella, kyllähän nuo kaikki taisivat selviytyä paremmin kuin hyvin, teimmehän harjoitukset jokaiselle tasonsa mukaisesti. On palkitsevaa katsoa koiria, jotka nauttivat osaamisestaan. Tulee itsellekin niin hyvä mieli! Alakuvassa Clint leikkii nuoren ystävänsä Kujun (Breeze Yosemite Tracker kanssa). Vauhtia kaksikolla riitti.


28.10.2021 Nasun pennut ovat syntyneet


Meillä on pentuja :). Nasu synnytti kuusi pientä pentua 20.10.2021. Valitettavasti menetimme kaksi pienintä poikaa ensimmäisen vuorokauden aikana, joten Nasu hoitaa tällä hetkellä neljää potraa lapsukaista. Ja hoitaakin hyvin. Pennut ovat puhtaita ja mahat pullottaa. Kuluneen viikon ajan olen auttanut Nasua pentujen hoidossa ja laittanut pienokaisia imemään säännöllisesti. Maitoa riittää, ja pennut ovatkin syöneet todella hyvin. Ne ovat hurahtaneet vauhdikkaaseen kasvuun ja ovat ihanan jänteviä ja määrätietoisia cockerinalkuja.

Kuten kuvista näkyy, pennut ovat väriltään blue roaneja. Porukassa on kolme poikaa ja yksi tyttö. Kaikki neljä ovat tällä hetkellä varattuja.


20.9.2021 Pentu-uutisia



Meille on tulossa pentusia! Pentujen emo on orange roan narttu Nasu (Delichon Golden Cone), jonka tiedot löytyvät Koirat-sivulla olevan Sijoituskoirat-otsikon alta. Nasu asuu sukulaisperheessä perheen nuorimmaisena jäsenenä. Perheeseen kuuluu kahden aikuisen ihmisen ja kahden lapsen lisäksi Nasua hiukan vanhempi englanninsetteri sekä seniori-ikäinen kissa. Nasun arkipuuhiin kuuluu mm. ulkoilua, mökkeilyä, uimista. Nasu harrastaa myös näyttelyitä, tosin pienimuotoisesti, ja kotimaan kinkerit ovatkin toistaiseksi olleet vähissä. Yksi näyttelyreissu oli tiedossa tässä piakkoin, mutta äitiysloma ehtii alkaa ja estää osallistumisen.

Isukki on Romaniasta tuotu komea blue roan uros Erkki (Outcast Hurricane). Erkkiin pääsin tutustumaan eräänä kesäkuisena päivänä tänä vuonna. Erkki hurmasi minut erityisesti rauhallisella ja mutkattomalla luonteellaan. Erkin ulkomuoto sekä terveyspuoli ovat kohdallaan, joten aina niin vaikea urosvalinta tuli tuon päivän aikana selväksi. Erkki oli myös Nasun mielestä oikein sopiva pentujensa isäksi, joten elokuiset treffit onnistuivat hyvin. Viime viikon ultraäänitutkimuksessa saimmekin sitten vahvistuksen pentujen tulosta.

Pentujen todennäköisin väri on blue roan, tosin muutkin kirjavat värit ovat mahdollisia. Odotan pentujen syntyvän viikolla 42. Vanhempien kuvat ovat tässä alla sekä Pennut-sivulla. Pentusivulta löytyvät myös linkit vanhempien tietoihin Koiranet-jalostustietojärjestelmässä sekä pentueen sukutauluun.

Nasu

Erkki

8.9.2021 Kaldoaivi



Lomat on nyt lusittu ja arkinen aherrus alkanut. Kolmen viikon kesälomasta vietimme ensimmäisen Väärän kämpällä luonnon helmassa. Koirat nauttivat uimisesta ja ulkoilusta. Jäljestettiinpä yhdet treenitkin. Otin pitkästä aikaa kunnollisia valokuvia koirista. Jukkiksesta sainkin muutaman kelvollisen, joten lisäsin niitä sen omalle sivulle. Clintin galleriaan on tulossa lisäystä myös, ainakin vaelluskuvien muodossa. Yllä olevassa kuvassa pojat, Jukkis etunenässä, tarkkailevat jotakin terhakkaina laiturilla.




Tänä vuonna oli vuorossa kauan odotettu vaellusreissu tunturissa. Kohteena oli Kaldoaivin erämaa. Clint oli ainokaisena koirana mukana ja selviytyi urakasta erinomaisesti. Reppujen kantaminen ei tuottanut ongelmaa, vaikka painoa niissä oli alkumatkasta muutama kilo. Tassut kestivät hyvin, sillä sää oli kostea ja maasto pääosin pehmeää. Yöt olivat lämpimiä, ehkä 5-6 asteisia, joten teltassa oli mukava nukkua. Ruoka maistui, ja energiaa ja iloista mieltä riitti koko kymmenelle päivälle, jotka maastossa vietimme. Yläkuvassa Clint poseeraa hienon vesiputouksen äärellä. Ja alakuvassa tuossa vaiheessa jo keventyneiden reppujensa kanssa.



Meidän lomaillessamme sukulaispojat kunnostautuivat MEJÄ-rintamalla. Vanhoista konkareista Eci (D. Earthquake) sai Haminasta ykköstuloksen 40 pisteellä. Kekellä (D. Forest Ranger) oli Haminassa pieniä vaikeuksia, tuloksena kolmonen 29 pisteellä. Heti seuraavassa kokeessa Elimäellä Keke kuitenkin korjasi vahingon ja saavutti 43 pistettä. Nuorista pojista Miko (D. Goldcrest) on jäljestänyt koko kesän ahkerasti. Elokuun alun kokeista Miko kuittasi 47p. (Heinola) ja 32p. (Orimattila). Syyskuun alun piirimestaruuskokeessa Miko onnistui upeasti, kuten viime vuonnakin, jäljestäen kilpailun neljänneksi 46 pisteellä. Onnittelut hienosta suorituksesta kovassa seurassa!

Tänään on Keken, Leevin, Halin ja Sirrin 8-vuotissyntymäpäivä. Onnea koko porukalle! Ehkäpä saamme tässä syksyn aikana uuden syntymäpäivän juhlittavaksi, sillä Nasu (D. Golden Cone) aloitti juoksun etuajassa ja on jo käynyt sulhasen luona treffeillä. Jos kaikki menee hyvin, laitan aiheesta lisää tietoa sekä pentusivulle että tänne päiväkirjaan, kun ultraäänitutkimus on tehty. 🙂

4.8.2021 Virtahevosta jäljestämisvalioksi



Kesä on hujahtanut vauhdilla jälleen kerran. Meillä on kuitenkin jäljellä vielä kolme kesälomaviikkoa, jotka alkavat pian. Mukavaa! Tänä vuonna pääsemme nauttimaan tunturimaisemista, sillä lähdemme Clintin kanssa vaellukselle Kaldoaivin erämaahan. Vanhemmat koirat jäävät reissusta pois, koska edessä on melko rankka taival. Ruokien kantamista ja taapertamista on tiedossa poluttomassa maastossa kymmenen päivän ajan. Silloin olemmekin sitten tavoittamattomissa; kännykkä on kiinni ja väline sähköpostin katsomiseen kotona. Eli älkäätten hämmästykö, jos yritätte juuri silloin tavoitella onnistumatta. Elo-syyskuun vaihteessa palaamme jälleen sivistyksen pariin.



Lämpöä on riittänyt tänä kesänä. Monet koirien suosimat vilvoittelupaikat ovat kuivahtaneet. Vakiomaastossamme on metsäisen reitin varrella suo, jossa yleensä aina riittää vettä jäähdyttelyyn ja juomiseen. Kuitenkin tänä vuonna suotkin ovat kuivuneet. Clint on saanut lisänimen virtahepo, koska se on sitkeästi yrittänyt löytää viilennystä eräästä suonsilmäkkeestä, jossa vesi on viipyillyt pisimpään. Vesi… tai ehkäpä tarkemmin sanottuna lieju. Aika hyvin suonsilmään kaivautuminen on kuitenkin onnistunut, paitsi pitkän hellejakson jälkeen, jolloin mutaa riitti enää vain kylkiin saakka. Alkukesällä samassa lutakossa pääsi kunnolla uimaan, ja hieman myöhemmin seisoskelemaan sentään kaulaa myöden. Kuvissa on tuo kaunis suo virtahepoineen.



Kävipä meille sitten niin, että saimme myös puhdasta vettä niskaan. Puhdasta ja lämmintä. Tapana nimittäin on, että tuoreelle jäljestämisvaliolle ohjaajineen annetaan valiokaste tavalla tai toisella. Clint saavutti viimeisen Suomen jäljestämisvalion arvoon oikeuttavan tuloksen heinäkuun puolivälissä Ruokolahdella (voi 1 47p). Ehdotin, että olisimme voineet Clintin kanssa uida viereisessä järvessä kasteen edestä. Se ei sopinut. Sen sijaan kuvasta näkyy, kuinka meidän kävi… Itse asiassa tuo tuntui oikein mukavalta kuumana kesäpäivänä metsässä hikoilun jälkeen! 🙂

Clint kävi vielä yhdessä kokeessa, viime viikonloppuna Luumäellä. Siellä ei onnistuttu aivan entiseen malliin. Ehkäpä vikaa oli huoltojoukossa tai jossakin muussa, mutta jonkinlainen yllättävä uupumus valtasi koiran ja aiheutti kaksi herpaantumista, joiden seurauksena tulokseksi jäi 29 pistettä. Velipoika Miko (D. Goldcrest) on käynyt edellisen päivityksen jälkeen yhdessä kokeessa, jossa saavutti heinäkuun alun hellekelissä hienon ykköstuloksen 47 pisteellä!

Vanhemmat konkaripojat Keke (D. Forest Ranger) ja Eci (D. Earthquake) ovat kumpainenkin jäljestäneet ykköstuloksia. Kekelle Kouvolasta 41 pistettä ja Luumäeltä upeasti 47 pistettä. Ecille Luumäeltä 42 pistettä. Kyllä kasvattajatätiä nyt hemmotellaan, kun kasvatit saavuttavat hienoja tuloksia kerta toisensa jälkeen!

30.6.2021 Veneilyä!



Meillä on uusi vene! Se on pieni ja söpö soutuvene, joka on omien sanojeni mukaan kiva, ketterä ja kevyt. Väärä Kontunen eli järvi, jossa soutelemme, on pieni itsekin, joten veneeltäkään ei vaadita suuria. Olemme siis päässeet vesillä olon makuun oikein kunnolla, pitkästä aikaa. Jukkis ja Sirri ovat soudelleet joskus ennenkin, mutta Clintille kokemus oli uusi. Koirillani kun on tapana oppia kaikki tarvittava ehkä noin sekunnissa, myös veneilyn salat menivät perille heti ensimmäisellä souturetkellä. Koirien paikka on keulassa, johon ne hyppäävät itse maista luvan saatuaan. Veneessä ei saa kuljeskella eikä nousta seisomaan. Rantautumisen aikana koirat pysyvät omalla paikallaan, kunnes minä olen ensin poistunut veneestä ja vetänyt sen maihin. Sen jälkeen koirat saavat luvan hypätä kyydistä pois.





Kesälomaviikolla ja juhannuksena soutelimme siis koirien kanssa joka päivä. Kiersimme kaksiosaisen järven molemmat puoliskot moneen kertaan ja teimme myös jokiretken, jossa ihailimme mm. erilaisia sudenkorentoja. Koiratkin istuivat ja katselivat rantapenkkojen elämää. Keskellä järveä oli vähemmän ihmeteltävää, joten Jukkis ja Sirri ottivat yleensä kunnon päiväunet. Clint harvemmin malttoi, sillä ohitse saattoi lipua vaikkapa koivunlehti. Onneksi vastaan ei uiskennellut yhtään majavaa! Siinä olisi koirien tottelevaisuus joutunut koetukselle. Clint innostui uudesta harrastuksesta niin paljon, että istui ensimmäiset päivät rannassa veneen vieressä odottamassa uutta souturetkeä. Yllä olevassa kuvassa joella ikuistetut isotytönkorennot lumpeenlehdellä. Ja ylimmässä tietysti rennot veneilijät. Alakuvassa taasen on komea ritariperhonen, joka lenteli lajitoveriensa kanssa Väärän kämpän pihassa kesäkuun alkupuoliskolla. Kertakaikkisen upea ilmestys!




Jäljestysrintamallakin on tapahtunut. Clint on ehtinyt osallistua kahteen kokeeseen, Ruokolahdella ja Virolahdella. Ruokolahden koe onnistui upeasti ja tulokseksi saatiin 46 pistettä. Virolahden Klamilassa märkä keli ja aamun runsaat hajut aiheuttivat Clintille päänvaivaa, jonka seurauksena heti ensimmäisellä sadalla metrillä hukka hirvien nuolukivien äärellä. Clint pystyi kuitenkin kokoamaan itsensä hyvin, joten lopputuloksena kakkostulos 36 pisteellä. Clintin veli Miko (D. Goldcrest) on edellisen päivityksen jälkeen tehnyt kaksi vahvaa ykköstulosta, Orimattilassa 43 pisteellä ja Kouvolassa 47 pisteellä. On se vain aika poika tuo Miko!

Sukulaispojat Keke (D. Forest Ranger) ja Eci (D. Earthquake) ovat myös kilpailleet ahkerasti. Keke sai Sastamalan kokeesta hienosti 46 pistettä. Virolahdella märkä keli pyöritti liikaa, joten ajanylityksen vuoksi nollatulos. Eci teki Kouvolan kokeessa jälleen piste-ennätyksensä voittajaluokassa ja sai 44 pistettä. Virolahdella Ecillä oli sama ongelma kuin muillakin kosteaan keliin tottumattomilla koirilla: yksi hukka ja pyörityksiä, tuloksena 32 pistettä.

23.5.2021 Koekausi on pyörähtänyt käyntiin

Kuva: Päivi Lukkari

Mejä-koekauden alku on varma kevään merkki. Metsästyskoirien jäljestämiskokeita ei voi järjestää lumikelillä, joten vuoden ensimmäinen koeviikonloppu kertoo talven päättyneen ja kesän lähestyvän. Yllä olevassa kuvassa esiintyy Miko, Delichon Goldcrest, joka kuuluu nuorempaan jäljestäjäsukupolveemme. Kuvassa Miko odottaa jäljelle pääsyä eilisessä mejäkokeessa, jossa se teki erittäin hienon suorituksen. Vain muutama pieni yksityiskohta pudotti pisteitä, joita kertyi lopulta 43. Mikolle koe oli jo kolmas tänä vuonna. Myös sekä viikon takaisessa että kahden viikon takaisessa kokeessa Miko työskenteli mallikkaasti ja ansaitsi pistesaldot 42p ja 37p. Nuoresta iästään huolimatta Mikosta on kehittynyt taitava jäljestäjä, joka kerrasta toiseen panostaa työhönsä täysillä. Tämän voi kyllä päätellä, kun katsoo sen mainiota tulosriviä. Samalla meiningillä jatkaessaan ja saadessaan lisää kokemusta Miko rupeaa varmasti napsimaan huippupisteitä. Itse asiassa tuloslistaa tarkemmin katsoessa huomaa, että niitä on siellä kyllä nytkin jo.













Kevät on tänä vuonna edistynyt hitaanlaisesti. Ensimmäisistä metsien sinivuokoista ja peltojen käenrieskoista (kuvissa) tuntuu olevan jo ikuisuuden verran aikaa. Nyt viimein vehreys on lisääntynyt ja kukkaloisto alkaa levittäytyä. Linnunlaulu raikaa jo mukavasti, vaikka kuitenkin tuntuu siltä kuin lintuja olisi jotenkin kovin vähän. Väärän kämpällä käydessämme kuulimme tutun käen, joka oli saapunut viettämään kesäänsä samalle reviirille jo ainakin kolmatta kertaa. Kyseinen käki kukkuu poikkeavalla soraäänellä, joten yksilö on helppo tunnistaa. Hauska tavata vanhoja tuttuja!

Meidän ensimmäinen mejä-kokeemme tänä vuonna oli vappuviikonloppuna Luumäellä. Clint osallistui ensimmäistä kertaa elämässään voittajaluokkaan ja onnistui selvittämään jäljen sisulla ykköstuloksen arvoisesti (44p). Kokeessa olivat mukana myös sukulaispojat Keke (D. Forest Ranger) ja Eci (D. Earthquake). Kekelle sattui harmillinen haveri metson häiritessä työskentelyä, siksi erinomaisesta suorituksesta kakkostulos 35 pisteellä. Eci teki piste-ennätyksensä voittajaluokassa ja sai ykkösen 42 pisteellä. Alla olevassa kuvassa olemme vappupiknikillä erään käyttämättä jääneen jälkimaaston katkokulman kohdalla. Omien koirieni sekä Keken ja Ecin lisäksi kuvassa poseeraa Briio (D. Drizzle).

11.4.2021 Kevät keikkuen tulevi

On keväinen päivä tänään. Lähdemme kohta koirien kanssa pelto-metsälenkille katselemaan muuttolintuja, jäniksiä ja kauriita. Kaksia viimeksi mainittuja tapaamme varmasti, ja eiköhän erinäisiä lintujakin vastaan tule. Toivottavasti näemme tälle vuodelle uusia lajejakin. Tähän aikaan vuodesta siihen on hyvä mahdollisuus.

Ensin talviloman ja paria viikkoa myöhemmin pääsiäisen vietimme Väärän kämpällä Etelä-Savon suunnalla. Lumi oli sulanut kahdessa viikossa huomattavasti, ja kevät oli edennyt. Kuvan jokivarressa oli pääsiäisenä paikoin reiden syvyydeltä lunta. Melkein saman verran oli kaksi viikkoa aikaisemmin pihassakin, kun taas pääsiäisenä pihassa oli paljon helpompi liikkua ja olipa suuria sulaneita pälviäkin. Harjujen etelärinteet olivat paljastuneet lumen alta, kun edellisellä reissulla kaikki oli vielä paksun lumen peitossa. Käärmeiden talvipesillä kyy-herrat olivat heräilleet ja paistattelivat lämmittelemässä ja odottelemassa rouviaan. Kuvassa yksi kuudesta pojasta, jotka suostuivat kuvattavaksi.

Siitä se kevät etenee. Kohta pääsee tekemään koirille jälkiäkin jo. Koekausi alkaa vajaan kuukauden päästä, sikäli mikäli kokeiden järjestäminen on kokoontumisrajoitusten puitteissa mahdollista.

8.3.2021 Hienoja hiihtokelejä

Aurinkoiset hiihtokelit vain jatkuvat. Me olemme ottaneet tästä talvesta kaiken riemun irti ja olemme tehneet lähes jokaisen pientä vessalenkkiä pidemmän ulkoilun suksien. Koirat kulkevat valjakossa kuin vanhat tekijät. Asiassa on yksi miinuspuoli, jonka havaitsin viikko sitten, kun lähdinkin pellolle jalkaisin. Koirat ovat nyt tottuneet sen verran vauhdikkaampaan menoon, että ilman suksia olen niiden liikkumiseen nähden liian hidas. Vapaana juostessaan ne ajautuvat turhan kauas, ja saan jatkuvasti pillittää niitä odottamaan tai palaamaan. Ratkaisu? Sukset jalkaan niin pitkäksi aikaa, kun lunta vielä riittää! Mietitään asiaa uudelleen sitten, kun kevät lopullisesti koittaa.

Ja keväthän koittaa varmasti hyvin pian, sillä kesäkin alkaa jo muutaman viikon päästä. Sikäli mikäli vanhaan loruun on luottaminen: ”kuu kiurusta kesään”. Nimittäin ensimmäiset kiurut näin ja kuulin pellolla 28.2. Myös mm. kottaraisia ja töyhtöhyyppiä on saapunut odottelemaan lumien lopullista sulamista. Ehkäpä loruun pitäisi vaihtaa uudet lintulajit, ainakin täällä Etelä-Suomessa, sillä lorun toinenkaan säe ei oikein enää vastaa todellisuutta. Peippojahan jo talvehtiikin Suomessa (”puoli kuuta peipposesta…”).

5.2.2021 Kansallisrunoilijamme syntymäpäivä


Sattuipas päivitys Runebergin päivälle. Yhden tortun söin jo eilen ja toisen syön ehkä vielä tänään. Koirat ovat saaneet tyytyä muihin herkkuihin.


Luminen talvi on ollut tähän mennessä kerrassaan virkistävä. Me olemme harrastelleet hiihtämistä tai lumikenkäilyä joka päivä. Pääasiassa hiihtämistä. Pelloilla hanki kantaa koiraa ja suksea, ja koiraladuilla on ollut mahtavaa suihkia. Siellä tuntuu vallitsevan hyvä henki kaikkien menijöiden kesken. Tänään oikein hämmästyin, kun eräs herrasmies pahoitteli hiihtävänsä ”teidän” ladulla, kun oli siellä ilman koiraa. Vastasin, että ei se latu kyllä ”meidän” ole, vaan kaikki me sinne mahdumme oikein hyvin. Ihanan virkistävää kaikenlaisen laturaivo-otsikoinnin ohessa!


Talvi on loistavaa aikaa myös suolla retkeilyyn. Kävimme viime viikonloppuna hiihtoretkellä Petkelsuolla, ja uusi reissu on jo suunnitelmissa. Mukana oli Sirrin sisko Hali (D. Flying Eagle) isäntäväkineen. Makkarat, kaakaot ja naudankorvat maistuivat. Ja koirilla oli hauskaa, kuten kuvista näkyy. 🙂