Pennut syövät, nukkuvat, jälleen syövät ja taas nukkuvat. Ja kasvavat silmissä. Vaaka näyttää yli 500g viidellä seitsemästä, ja eivätköhän nuo kaksi huomenissa saavuta lukeman. Viikon ikä tuli täyteen toissapäivänä. Alli pitää pieniä silmällä ja huolehtii niistä hyvin.
Äitiin on hyvä nojailla, kun masu on täynnä. Ja äidin kainalossa saa parhaat unet.
Meillä on pitkästä aikaa kesäpennut! Torstaina 24.7. Alli sai jälkikasvua; 6 pontevaa poikaa ja yhden tytön. Kuten kuvasta näkyy, kaikki ovat väriltään blue roaneja. Synnytys sujui hyvin ja Alli pärjäsi hienosti helteestä huolimatta. Pennut olivat syntyessään jänteviä ja kooltaan noin 280-350g. Oikein mainioita koiranalkuja siis. Alli pitää huolta lapsistaan tunnollisesti. Yläkuva on otettu tänään 3 vrk iässä ja alakuva vuorokauden iässä.
Meidän viettäessämme äitiyslomaa sukulaispojat Miko (D. Goldcrest) sekä Liti (D. Hedgehog) harrastivat jälkipuuhia hellekelissä, Miko Orimattilassa ja Liti Eurassa. Tällä kertaa kumpainenkin jäi ilman pisteitä. Mikolle keskeytys rankassa maastossa ja Litille nollatulos runsaan ajanylityksen vuoksi. Hyvä pojat, siitä on suunta vain ylöspäin!
Allin kasvatellessa masua pentujen isoäidiltä Nasulta (D. Golden Cone) tuli lomaterveiset Selkämeren rannalta. Nasu perheineen nautiskeli lomasta, uimisesta ja – kuten kuvasta voi päätellä – laiturilla loikoilusta. Aika leppoisaa!
Meille on tulossa pentuja! Alli tapasi sulhasensa toukokuussa ja treffit olivat onnistuneet. Ultraäänitutkimuksessa näkyi useita vauvoja. Pennut syntyvät heinä-elokuun vaihteessa. Komea sulho Keke (Frozen Wake Up Call) poseeraa alla olevassa kuvassa.
Tokihan meillä on myös tuloksia, sillä suvussa on ahkeria jäljestäjiä. Toistaiseksi nuorimman sisarusparven jäsenet Alli, Hoki (D. Hackberry) ja Liti (D. Hedgehog) ovat haalineet muutamia tuloksia. Neljä vuotta vanhempaa sukupolvea edustava Clint osallistui toistaiseksi ainoaan kokeeseensa tänä vuonna.
Allin äitiysloma kolkutteli jo ovella, mutta juhannuskokeeseen oli vielä mahdollisuus osallistua. Tuloksena hyvä ykkönen 46 pisteellä. Hoki jäljesti kesäkuun alussa Klamilassa kauden kolmannen neljäseiskansa. Melkoisen tasaista suorittamista, sanoisin. Viime viikonlopun Elimäen kokeen tulos poikkeaa kuitenkin linjasta, sieltä tulokseksi 49 pistettä, huikeaa! Liti sai Klamilasta hyvän kakkosen 39 pisteellä ja Elimäeltä upean ykkösen 48 pisteellä. Liti on jo lähellä jäljestämisvalion arvoa, vain yksi ykkönen vielä tarvitaan. Peukut ovat pystyssä! Myös Clint onnistui mainiosti omassa suorituksessaan Elimäellä, pisteitä 45.
Alkukesästä retkeilimme ahkerasti. Kesälomalla tutustuimme voimalapadoista vapautettuun Hiitolanjokeen Simpeleellä sekä kävimme linturetkellä Parikkalan Siikalahdella. Hienoja paikkoja molemmat. Kesäkuun puolivälissä teimme päiväretken Örön saarelle, joka sijaitsee Saaristomeren kansallispuistossa. Yllä oleva kuva on otettu helteisen päivän evästauolla. Toki myös rentouduimme Väärän kämpällä. Kävimme tarkistamassa tutun kaakkurilammen, ja olihan siellä pariskunta pesimäpuuhissa. Pihan lintupöntöillä kävi kova tohina. Joutsenilla oli kaksi poikasta, ja sorsarouvalla monipäisempi pesue. Majava näyttäytyi pitkästä aikaa uidessaan järven poikki.
Ajattelin tehdä pienen raportoinnin, sillä tuloksia on taas kertynyt sekä näyttö- että käyttöpuolelta. Meillä on nyt uusi valiokin, nimittäin Alli onnistui saamaan kolmannen sertinsä toissapäivänä Luumäen näyttelystä. Muotovalion arvo on nyt ansaittu! Alli oli narttujen kolmanneksi paras ja onneksemme serti siirtyi voittajasta pari pykälää taaksepäin. Valioituminen oli lähellä jo vappuna Lahden näyttelyssä, jossa Alli oli PN2 ja sai varasertin. Myös Clint esiintyi kummassakin näyttelyssä ja oli molemmilla kerroilla erinomainen.
Mejäkokeissa ovat jäljestäneet Allin lisäksi Liti (D. Hedgehog), Hoki (D. Hackberry) ja Miko (D. Goldcrest). Liti avasi kautensa Luumäellä osallistuen toista kertaa voittajaluokkaan. Tuloksena upeat 46 pistettä. Hokilla on tulokset kahdesta kokeesta, Luumäeltä ja Heinolasta, joissa kummassakin se esitti tyylikästä jäljestystä 47 pisteen edestä. Kovia poikia ovat nämä veljekset! Allille tuli Luumäen kokeessa ajatuskatko, josta seurasi yksi hukka ja kakkostulos 30 pisteellä. Ruokolahdella tehtiin korjausliike, jolloin jäljestys sujui 46 pisteen arvoisesti. Miko sai Heinolan kokeesta kakkosen 30 pisteellä. Kuten tiedämme, Miko pystyy parempaankin, mutta konkarikaan ei voi aina olla täydellinen, varsinkaan tässä lajissa!
Alla olevassa kuvassa Clint istuu traken (kuten veljenpoikani sanoo) ohjaimissa. Se on kumma, miten poikia, lajista riippumatta, kiinnostavat nuo kaikenlaiset pärisevät laitteet ja kulkuvälineet!
Tähän aikaan vuodesta rupeaa harrastusjalkaa vipattamaan! Maan paljastuessa lumen alta iskee into puuhastella kaikkea koiramaista. Myös luonnossa tapahtuu nyt niin paljon, että siitäkin vallan innostuu. Joka päivä tulee vastaan jotakin uutta. Lintulistalleni on kertynyt jo yli 100 lajia. Perhosia, kimalaiskuningattaria ja muita ötököitä on lämpiminä päivinä ilahduttavasti liikkellä. Kevätkukat puhkeavat kukkaan.
Yllä oleva talvinen kuva on otettu maaliskuun viimeisellä viikolla viettäessämme lomaa Väärän kämpällä. Jää oli tuolloin vielä vahva, joten ulkoilimme lähijärvillä pikkusaaria kierrellen, ja hiihdimme myös. Koirat riehaantuivat jälleen leikkimään ja painimaan. Kuvassa Clint odottaa Allin hyökkäävän kohta kimppuunsa. Sirri-mummokin on villiintynyt ja laukkaa juuri sopivasti paikalle.
Samaisella maaliskuun viimeisellä viikolla on kuvattu myös seuraava otos. Etelärinteet, harjut ja muut aurinkoiset paikat olivat sulaneet, joten kyykäärmeet nousivat maan pinnalle lämmittelemään. Talvipesän liepeillä oli esillä useita yksilöitä kerrallaan. Nyt ollaankin jo edetty siihen ajankohtaan, jolloin käärmeet ovat aktiivisia ja siirtyvät kesälaitumille. Kannattaa siis olla tarkkana sahalaitakuvioisten luikeroiden varalta.
Mejäkoekausi on starttaamassa aivan näillä hetkillä. Ahkerimmat jäljestivät jo menneenä viikonloppuna. Näin teki myös Miko (D. Goldcrest), joka aloitti kauden upealla 49 pisteen suorituksella. Onnittelut!! Miko on kisannut myös nose workissa muutaman koekäynnin verran.
Alli ja Clint aloittivat harrastuskauden pyörähtämällä pääsiäisen kunniaksi koiranäyttelyssä Kiteellä. Keskimääräisesti päivän tulos oli ihan hyvä, sillä Alli oli narttujen paras ja Clint urosten huonoin. Heh! Allille siis PN1, sert, VSP ja Clintille H. Tästä se taas lähtee.
Päivän pidentyessä myös retkemme pitenevät. Kevään eteneminen saa meidät viihtymään ulkona. On paljon katseltavaa, kuunneltavaa ja haisteltavaa. Monin paikoin maa on paljas, joten eläinten lumijälkiä ei näy. Koirat kuitenkin tietävät, mikä tai kuka on liikkunut missäkin. Siitä olen kateellinen! Kuvassa Alli ja Sirri metsän siimeksessä.
Kevätmuutto on käynnistynyt. Kiuruja, pulmusia, joutsenia, kyyhkyjä, hanhia, telkkiä, toyhtöhyyppiä… Niin monen lajin ensimmäiset yksilöt tai porukat ovat jo saapuneet ilahduttamaan meitä. Perinteinen keväthokema on jälleen osoittautunut vanhentuneeksi, sillä lorun kolme ensimmäistä lajia ovat jo täällä: kuu kiurusta kesään (nähty) – puolikuuta peipposesta (nähty) – västäräkistä vähäsen (nähty, jos virtavästäräkki kelpaa) – pääskysestä ei päivääkään (ei sentään vielä nähty!). Alakuvassa on tuttu joutsenpariskunta. Kuva on otettu muutama vuosi sitten. Kohta pääsemme näkemään, ovatko linnut jo palanneet Väärän kämpän maisemiin.
Päivä pitenee vauhdilla ja kelit ovat keskitalvesta huolimatta keväiset. Toistaiseksi lumikengät ja potkukelkka ovat saaneet lähinnä lomailla, ja hiihtokilometrit taitavat jäädä reiluun kolmeenkymmeneen. Paras varuste vaikuttaa olevan saapas, joko topattuna tai ilman, päivän lämpötilasta riippuen. Lumen puute mahdollistaa toki liikkumisen maastossa lähes missä vain – en siis valita! Olemmekin ulkoilleet paljon metsissä ja peltojen reunoilla. Tänään olimme nelisen tuntia eväsretkellä järvimaisemassa. Alla kuva ojan ylityksestä reittimme varrelta. Kuva todistaa, että vesistön voi ylittää eri tavoin. Alli ja Hali (D. Flying Eagle) ovat jo hypänneet ojan yli, Sirri vasta miettii ja kannustaa Halin emäntää. Entäs Clintin tyyli? Kahlaamalla tietysti.
Nose work on mitä mainioin harrastus. Varsinkin näille nenätyöskentelystä nauttiville koirille laji on motivoiva. Sirrin kanssa kävimme kurssin vuosia sitten, ja Sirri ihastui touhuun perin juurin. Myös Sirrin poika Miko (D. Goldcrest) on innostunut lajista ja käykin säännöllisesti treenaamassa. Myös yksi koestartti on Mikolla takana. Yllä kuvakokoelma Mikon työskentelystä. Saisimmekohan mekin kipinän uudestaan?
Toivotamme kaikille neli- ja kaksijalkaisille ystävillemme oikein ihanaa joulun aikaa sekä rauhaisaa vuodenvaihdetta! Mukavia hetkiä ja retkiä tulevalle vuodelle!
Muistattekohan vielä, kun joskus aiemmin laittelin kuvia suonsilmässä kylpevistä virtahevoistani? No, kyseessä taitaa olla pahimmanlaatuinen sukuvika. Saimme nimittäin syysterveiset Clintin veljeltä Paavolta (D. Grasshopper), joka on kunnostautunut rypemisessä ansaiten tittelin ”suomursujen erityisvalio”. Alla oleva kuva todisteena…
Lämmin syksy onkin mahdollistanut rypemisen mitä parhaimmin. Puitteet ovat olleet mainiot toki muihinkin aktiviteetteihin. Olemme tehneet eväsretkiä ahkerasti ja nauttineet metsissä samoilusta. Pidimme pitkän viikonlopun vapaata ja kävimme Väärän kämpällä ulkoilemassa, jäljestämässä ja puhdistamassa linnunpöntöt. Asukkaita oli ollut lähes jokaisessa pöntössä, mukana myös vähän harvinaisempia lajeja, kuten puukiipijä. Harjoittelimme kauden viimeiset jäljet ja saimmekin kunnon häiriötreenin, sillä hirvikoira kävi juoksemassa maastot läpi juuri ennen kuin pääsimme Clintin, Allin ja Sirrin kanssa paikalle. Alakuvassa Alli esittelee löytämäänsä sorkkaa, joka hetken päästä tuli haudatuksi. 🙂
Syksyllä koimme toisen menetyksen tälle vuodelle. Ruuti (D. Dripdrop) oli aika päästää lähtemään 14 vuoden ja 3 kuukauden iässä. Ruuti oli Jukkiksen sisko ja kuului kiinteästi porukkaamme, vaikka asuikin eri osoitteessa. Ruuti oli aina iloinen ja hyväntuulinen, loppuun saakka. Voi, miten samanlaisia sisarukset olivatkaan! Yllä oleva kuva on emäntänsä ottama Ruutin viimeisinä elinpäivinä. Suloinen pieni koira.
Syksyyn on mahtunut toki paljon iloakin. Säät ovat olleet mitä parhaat pitkien metsäretkien tekemiseen. Lintujen syysmuuttoa on ollut hyvä seurata ohessa. Osalle vakituisista ulkoilupelloistamme on viljelty auringonkukkaa. Syksyiset auringonkukkapellot ovat houkutelleet jättimäisiä parvia pikkulintuja, mm. tiklejä, järripeippoja, peippoja, viherpeippoja ja pikkuvarpusia, sekä hyvien ruoka-apajien äärelle myös petolintuja kuten sinisuohaukkoja ja varpushaukkoja. Metsät sen sijaan tarjoavat antimia meille ihmisillekin. Sekä syötäviä että muuten vain ihailtavia sieniä on nyt paljon. Alakuvan kuusenkantokääpä ei houkuttele keräämään, mutta on kaunis, kuin osa satumetsää. Yläkuvassa Clint, Sirri ja Alli poseeraavat ulkoilun lomassa.
Kauden viimeisiä tuloksia on vielä raportoimatta. Meillä oli tänä vuonna edustus MEJÄn suomenmestaruuskokeessa, kun Miko (D. Goldcrest) voitti Salpausselän kennelpiirin piirimestaruuden 46 pisteellä ja pääsi mukaan SM-karsintakokeeseen. Karsinnassa Mikon työskentelyä häiritsivät muut metsän hajut, joten finaalipaikka ei tällä kerralla irronnut. Kun lisäksi makauksien merkkaus oli suurpiirteistä, tulos jäi hukattomaan kakkoseen 37 pisteellä. Hieno tulos kovassa seurassa kuitenkin!
Mejään osallistuivat syyskuun lopulla myös nuorison edustajat Liti (D. Hedgehog) ja Alli. Liti korkkasi voittajaluokan hienolla kakkostuloksella ja 36 pisteellä. Liti selvitti jäljen ilman hukkia, mutta ajanylitys pudotti palkintosijan. Allille hyvä onnistuminen 45 pisteellä. Myös Clint jäljesti syksyisessä metsässä, mutta VAHI-kokeen merkeissä. Kävimme nappaamassa toisen VAHI1-tuloksen riistarikkaassa maastossa Ruotsinpyhtäällä. Alakuvassa Alli rentoutuu sammalpatjalla kuin tyytyväisenä kesän tuloksiin. 🙂
