23.5.2021 Koekausi on pyörähtänyt käyntiin

Kuva: Päivi Lukkari

Mejä-koekauden alku on varma kevään merkki. Metsästyskoirien jäljestämiskokeita ei voi järjestää lumikelillä, joten vuoden ensimmäinen koeviikonloppu kertoo talven päättyneen ja kesän lähestyvän. Yllä olevassa kuvassa esiintyy Miko, Delichon Goldcrest, joka kuuluu nuorempaan jäljestäjäsukupolveemme. Kuvassa Miko odottaa jäljelle pääsyä eilisessä mejäkokeessa, jossa se teki erittäin hienon suorituksen. Vain muutama pieni yksityiskohta pudotti pisteitä, joita kertyi lopulta 43. Mikolle koe oli jo kolmas tänä vuonna. Myös sekä viikon takaisessa että kahden viikon takaisessa kokeessa Miko työskenteli mallikkaasti ja ansaitsi pistesaldot 42p ja 37p. Nuoresta iästään huolimatta Mikosta on kehittynyt taitava jäljestäjä, joka kerrasta toiseen panostaa työhönsä täysillä. Tämän voi kyllä päätellä, kun katsoo sen mainiota tulosriviä. Samalla meiningillä jatkaessaan ja saadessaan lisää kokemusta Miko rupeaa varmasti napsimaan huippupisteitä. Itse asiassa tuloslistaa tarkemmin katsoessa huomaa, että niitä on siellä kyllä nytkin jo.













Kevät on tänä vuonna edistynyt hitaanlaisesti. Ensimmäisistä metsien sinivuokoista ja peltojen käenrieskoista (kuvissa) tuntuu olevan jo ikuisuuden verran aikaa. Nyt viimein vehreys on lisääntynyt ja kukkaloisto alkaa levittäytyä. Linnunlaulu raikaa jo mukavasti, vaikka kuitenkin tuntuu siltä kuin lintuja olisi jotenkin kovin vähän. Väärän kämpällä käydessämme kuulimme tutun käen, joka oli saapunut viettämään kesäänsä samalle reviirille jo ainakin kolmatta kertaa. Kyseinen käki kukkuu poikkeavalla soraäänellä, joten yksilö on helppo tunnistaa. Hauska tavata vanhoja tuttuja!

Meidän ensimmäinen mejä-kokeemme tänä vuonna oli vappuviikonloppuna Luumäellä. Clint osallistui ensimmäistä kertaa elämässään voittajaluokkaan ja onnistui selvittämään jäljen sisulla ykköstuloksen arvoisesti (44p). Kokeessa olivat mukana myös sukulaispojat Keke (D. Forest Ranger) ja Eci (D. Earthquake). Kekelle sattui harmillinen haveri metson häiritessä työskentelyä, siksi erinomaisesta suorituksesta kakkostulos 35 pisteellä. Eci teki piste-ennätyksensä voittajaluokassa ja sai ykkösen 42 pisteellä. Alla olevassa kuvassa olemme vappupiknikillä erään käyttämättä jääneen jälkimaaston katkokulman kohdalla. Omien koirieni sekä Keken ja Ecin lisäksi kuvassa poseeraa Briio (D. Drizzle).

11.4.2021 Kevät keikkuen tulevi

On keväinen päivä tänään. Lähdemme kohta koirien kanssa pelto-metsälenkille katselemaan muuttolintuja, jäniksiä ja kauriita. Kaksia viimeksi mainittuja tapaamme varmasti, ja eiköhän erinäisiä lintujakin vastaan tule. Toivottavasti näemme tälle vuodelle uusia lajejakin. Tähän aikaan vuodesta siihen on hyvä mahdollisuus.

Ensin talviloman ja paria viikkoa myöhemmin pääsiäisen vietimme Väärän kämpällä Etelä-Savon suunnalla. Lumi oli sulanut kahdessa viikossa huomattavasti, ja kevät oli edennyt. Kuvan jokivarressa oli pääsiäisenä paikoin reiden syvyydeltä lunta. Melkein saman verran oli kaksi viikkoa aikaisemmin pihassakin, kun taas pääsiäisenä pihassa oli paljon helpompi liikkua ja olipa suuria sulaneita pälviäkin. Harjujen etelärinteet olivat paljastuneet lumen alta, kun edellisellä reissulla kaikki oli vielä paksun lumen peitossa. Käärmeiden talvipesillä kyy-herrat olivat heräilleet ja paistattelivat lämmittelemässä ja odottelemassa rouviaan. Kuvassa yksi kuudesta pojasta, jotka suostuivat kuvattavaksi.

Siitä se kevät etenee. Kohta pääsee tekemään koirille jälkiäkin jo. Koekausi alkaa vajaan kuukauden päästä, sikäli mikäli kokeiden järjestäminen on kokoontumisrajoitusten puitteissa mahdollista.

8.3.2021 Hienoja hiihtokelejä

Aurinkoiset hiihtokelit vain jatkuvat. Me olemme ottaneet tästä talvesta kaiken riemun irti ja olemme tehneet lähes jokaisen pientä vessalenkkiä pidemmän ulkoilun suksien. Koirat kulkevat valjakossa kuin vanhat tekijät. Asiassa on yksi miinuspuoli, jonka havaitsin viikko sitten, kun lähdinkin pellolle jalkaisin. Koirat ovat nyt tottuneet sen verran vauhdikkaampaan menoon, että ilman suksia olen niiden liikkumiseen nähden liian hidas. Vapaana juostessaan ne ajautuvat turhan kauas, ja saan jatkuvasti pillittää niitä odottamaan tai palaamaan. Ratkaisu? Sukset jalkaan niin pitkäksi aikaa, kun lunta vielä riittää! Mietitään asiaa uudelleen sitten, kun kevät lopullisesti koittaa.

Ja keväthän koittaa varmasti hyvin pian, sillä kesäkin alkaa jo muutaman viikon päästä. Sikäli mikäli vanhaan loruun on luottaminen: ”kuu kiurusta kesään”. Nimittäin ensimmäiset kiurut näin ja kuulin pellolla 28.2. Myös mm. kottaraisia ja töyhtöhyyppiä on saapunut odottelemaan lumien lopullista sulamista. Ehkäpä loruun pitäisi vaihtaa uudet lintulajit, ainakin täällä Etelä-Suomessa, sillä lorun toinenkaan säe ei oikein enää vastaa todellisuutta. Peippojahan jo talvehtiikin Suomessa (”puoli kuuta peipposesta…”).

5.2.2021 Kansallisrunoilijamme syntymäpäivä


Sattuipas päivitys Runebergin päivälle. Yhden tortun söin jo eilen ja toisen syön ehkä vielä tänään. Koirat ovat saaneet tyytyä muihin herkkuihin.


Luminen talvi on ollut tähän mennessä kerrassaan virkistävä. Me olemme harrastelleet hiihtämistä tai lumikenkäilyä joka päivä. Pääasiassa hiihtämistä. Pelloilla hanki kantaa koiraa ja suksea, ja koiraladuilla on ollut mahtavaa suihkia. Siellä tuntuu vallitsevan hyvä henki kaikkien menijöiden kesken. Tänään oikein hämmästyin, kun eräs herrasmies pahoitteli hiihtävänsä ”teidän” ladulla, kun oli siellä ilman koiraa. Vastasin, että ei se latu kyllä ”meidän” ole, vaan kaikki me sinne mahdumme oikein hyvin. Ihanan virkistävää kaikenlaisen laturaivo-otsikoinnin ohessa!


Talvi on loistavaa aikaa myös suolla retkeilyyn. Kävimme viime viikonloppuna hiihtoretkellä Petkelsuolla, ja uusi reissu on jo suunnitelmissa. Mukana oli Sirrin sisko Hali (D. Flying Eagle) isäntäväkineen. Makkarat, kaakaot ja naudankorvat maistuivat. Ja koirilla oli hauskaa, kuten kuvista näkyy. 🙂


6.1.2021 Vihdoinkin lunta

Hyvää uutta vuotta! Vuosi onkin alkanut valoisana ja raikkaana, kun vihdoinkin on saatu lunta. Ja onhan päiväkin jo pidentynyt monta minuuttia!

Olimme tänään loppiaisulkoilulla sukulaispoikien Briion (D. Drizzle) ja Ecin (D. Earthquake) kanssa. Päätimme kokeilla uutta aluetta Vihtijärven suunnalla, ja sehän paljastuikin mukavaksi. Reissuun matkoineen vierähti puolisen päivää. Kuvassa esiintyvät tyytyväiset koirat. Clint näyttää surulliselta eikä ihme, sillä vähän aikaisemmin se satutti itsensä juostuaan vauhdilla päin alamäessä törröttävää karahkaa. Itku pääsi ja jalka oli hetken kipeä. Onneksi ei käynyt pahemmin.

Kolme päivää sitten maastoilimme Rajamäellä Halin (D. Flying Eagle) ja isäntäväkensä kanssa. Eväät olivat mukana silloinkin, totta kai. Evästauolla heittelimme koirille namusia lumihankeen. Uskon, että jokainen murunen päätyi löydetyksi. 🙂

24.12.2020 Hyvää Joulua!

Toivotamme kaikille ystäville ja tuttaville, tutuille ja tuntemattomille leppoisaa Joulun aikaa ja runsaasti ilon aiheita tulevalle vuodelle!

6.12.2020 Hyvää Itsenäisyyspäivää!

Hyvää itsenäisyyspäivää! Olimme tänään pitkällä metsälenkillä ja nautimme upeasta suomalaisesta luonnosta kera eväiden ja nuotiomakkaroiden.

Clint (kuvassa) haluaa lähettää lisäksi terveiset ja onnentoivotukset kaikille sisaruksilleen! Kolme vuotta tuli täyteen tasan viikko sitten, marraskuun 29. päivä. Minäkin yhdyn toivotuksiin: Onnea Taavi, Paavo, Miko, Will(e), Nuutti, Käpy, Nasu ja Clint!

8.11.2020 Delichon Cirrus ”Unna” 14.11.2006-29.9.2020



Lauman vanhin on poissa. Unna sairastui loppukesän aikana, ja kasvainsairaus vei lopulta voimat. Niin tuli luopumisen aika. Unna sai elää pitkän ja terveen elämän, mistä voin olla kiitollinen. Olen nyt totutellut arkeen ilman oikeaa kättäni, ja muu lauma ilman äitiä ja isoäitiä. Kuva on otettu kuluvan vuoden kesäkuussa, kun Unna oli vielä pirteä ja hyvässä kunnossa.

On meillä onneksi ollut iloisiakin tapahtumia syksyn aikana. Olemme viettäneet aikaa Väärän kämpällä luonnosta nauttien ja puolukoita ja suppilovahveroita poimien (ja syöden, jos koirilta kysytään). Syksy on ihan parasta aikaa ulkoilulle, joten olemme maastoilleet paljon täällä kotikulmillakin. Kävimme myös vierailulla ystäväni ja hänen laumansa luona, siitä todisteena valokuva alla. Tiedossa oli jäljestämistä harjoitusten muodossa koirille, ja meille kaikille paljon ulkoilua. Porukan nuorin, vasta 12-viikkoinen Kuju (Breeze Yosemite Tracker) , sai myös harjoitusjälkensä ja tuntuikin hoksaavan jutun juonen. Kujun isoveli Saukki (Breeze Xaukki Maybe Tracker) istuu kuvassa totisena, kuten oikeastaan kaikki muutkin aikuiset koirat. Yritä siinä nyt sitten keskittyä poseeraamiseen ja näyttää iloiselta, kun vilkas pentu vilistää vuoroin kenenkin kimpussa. 🙂


24.9.2020 Taitavia sukulaisia

Yllä oleva kuva esittelee alkusyksyn tunnelmavalaistusta viimeisellä kesälomaviikollamme syyskuun alussa. Auringonlaskun värjäämä taivas on usein häkellyttävän kaunis punaisen, violetin, oranssin ja keltaisen sävyineen. Tällä kerralla taivas ei loistanut räiskyvällä värikkyydellään, vaan tunnelma oli ennemminkin seesteinen ja pysähtynyt. Luonto oli hiljaa, ja Clint jäi hetkeksi laiturille ihailemaan maisemaa. Nyt olemme jo palanneet arkeen, mutta kuvia on kiva katsella ja palauttaa hienoja hetkiä mieleen.

Oman laumani osalta harrastuskausi on tältä vuodelta päättynyt. Vaikka kausi oli lyhyt, saimme mukavia tuloksia aikaiseksi. Ja mikä parasta, Clint sai suoritettua mejän avoimen luokan läpi ja jatkaa näin ollen seuraavalla kaudella voittajaluokassa. Yksi harjoitus on jo tehty ensi kesää ajatellen. Joko Clintillä oli treeneissä aloittelijan tuuria, tai sitten luokkavaihto ei aiheuta sille sen suurempia ongelmia. Ensi vuonna se nähdään.




Sukulaiset ovat tänä vuonna olleet meitä ahkerampia! Miko (Delichon Goldcrest) kävi elo-syyskuussa neljässä mejäkokeessa ja jatkoi hienoa työtä, jonka viime vuonna aloitti. Tuloksina 46p, 36p, 35p, ja 45p. Miko oli myös ainoa, joka edusti meitä piirimestaruustasolla tänä vuonna. Miko jäljesti kilpailussa neljänneksi kovien konkareiden joukossa! Upea suoritus nuorelta koiralta! Miko oli lisäksi niin ahkera, että kävi kahteen otteeseen näyttelykehässä pyörähtämässä, Lahdessa ja Hyvinkäällä, tuloksena molemmista EH/2.

Toinen sukulaispoika Eci (Delichon Earthquake), joka käy nyt mejäkokeissa Kennelliiton sääntöpoikkeuksen turvin (koska korona), jäljesti syyskuun puolivälissä Elimäellä kolmannen voittajaluokan ykkösensä 40 pisteellä. Ecillä on nyt siis jäljestämisvalion arvoon vaadittavat koetulokset kasassa! Valitettavasti näyttelytulos uupuu, joten valionarvo jää haaveeksi. Onnea valevaliolle kuitenkin!

Yllä olevassa kuvassa poseeraa maailmanmatkaaja-Will(e) (Delichon Goldfinch), joka lähetti terveiset Englannin eteläisimmästä kärjestä, Lizard Pointista. Hyvin näyttää reissu sujuvan, ja kielikin on jo omaksuttu, kuten lyhentyneestä nimestä voi päätellä. Kuvan on ottanut emäntä hihnan toisessa päässä.

Katsokaapas tuota alla olevaa kuvaa. Missä sateenkaaren päässä oleva aarre on? Väärän kämpän (siis minun) savupiipussa!!

24.8.2020 Loppukesän loma

Olemme kesälomalla! Kolme viikkoa ulkoilua ja luonnossa liikkumista. Ehkä vähän marjojen ja sienten poimintaa, ja koirille jäljestyspuuhia.

Kuten oheisesta kuvasta näkyy, Jukkis sisaruksineen vietti heinäkuussa syntymäpäiviä. Mittarissa on täydet kymmenen vuotta. Ruuti ja Jukkis saivat onnittelut oikein Helsingin Sanomien sivuilla. Ja kyllä, nuo päivänkakkarat ovat oikeasti Ruutin kuonon päällä, niitä ei ole tehty kuvankäsittelyllä. Onnittelut pyöreistä koko pentueelle!


Olemme saaneet tänä kesänä joukkoomme maailmanmatkaajan! Kyllähän useampikin sukulaiskoira on piipahtanut naapurimaissa ja Baltiassa, jopa Valko-Venäjällä, mutta nuo reissut ovat pientä verrattuna siihen minkälaiseen seikkailuun Clintin veli Wille (Delichon Goldfinch) on ryhtynyt. Wille emäntineen nimittäin päätti jättää kotimaan taakseen ja lähteä matkailuautolla kohti Englantia. Huikeaa! Wille on tutustunut kesän aikana useisiin Euroopan maihin ja on jo päässyt perille Cornwalliin. Willen emännän ottamassa kuvassa Wille poseeraa auton ratissa. Hienosti näyttää sujuvan. Hyvää matkaa!


Olemme osallistuneet pitkästä aikaa MEJÄ-kokeisiin. Elokuun alun Munteen kokeeseen osallistuivat Sirri, Keke (D. Forest Ranger) ja Eci (D. Earthquake). Koko porukka oli parasta ykkösluokkaa. Sirri sai 46 pistettä ja Keke ja Eci kumpainenkin 41 pistettä. Eci käy nyt kisaamassa koronan mahdollistamalla poikkeusluvalla, sillä Ecillä ei ole voittajaluokkaan oikeuttavaa näyttelytulosta. Nyt on tahkottava, kun siihen on kerran annettu lupa!

Clint jatkoi uraansa elokuun puolivälissä Ruokolahdella. Voi poikaa! Sillä oli nyt enemmän intoa kuin taitoa! Sen seurauksena tulikin palkintosijan pudottava virhe, tuloksena Avo2 32p. Clintin työskentelyssä oli myös paljon hyvää, joka antoi odottaa parempaa onnistumista seuraavalla kerralla. Seuraava kerta tulikin nopeasti. Menneenä viikonloppuna olimme Haminan kokeessa, jossa Clint onnistui mainiosti saaden avoimen luokan ykköstuloksen 41 pisteellä. Ensi vuonna sitten voittajaluokkaan. Haminan kokeessa olivat mukana myös Keke (D. Forest Ranger) sekä Eci (D. Earthquake). Kumpikin teki puhtaan hukattoman jäljen, mutta runsaat tarkistelut muilla metsän hajuilla pudottivat pisteitä. Kekelle Voi2 36p. ja Ecille Voi1 40p. Hyvä hyvä pojat jälleen!